Suomeen on vaikea jäädä

3.11.2015

Iiris Suomela

Kirjoittaja on Tampereen vihreiden nuorten puheenjohtaja ja Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen koulutuspolitiikasta ja kansainvälisistä asioista vastaava jäsen.

Suomalainen yhteiskunta hyötyy kansainvälisistä opiskelijoista taloudellisesti, jos edes osa heistä jää tänne edes hetkeksi töihin. Tämä on laajalti tunnustettu tosiasia: jopa lukukausimaksuihin hullaantuneet puuhailevat kaiken maailman verovähennysoikeuksien kanssa, jotta kansainväliset opiskelijat saataisiin jäämään tänne.

Hallituspuolueet ovat huolissaan, että ilman taloudellisia kannustimia ”ne” lähtevät litomaan meidän maksaman koulutuksen kanssa. Tämä oletus mahdollistaa sanan ”koulutusvienti” käytön suhteessa lukukausimaksuihin.

Noin 80 prosenttia kansainvälisistä opiskelijoista ei halua viedä koulutustaan minnekään Suomesta. He ovat tulleet tänne jäädäkseen. Moni kuitenkin pettyy, kun todellisuus iskee päin kasvoja.

Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen Cimon selvityksen mukaan miltein 90 prosenttia kansainvälisistä opiskelijoista on tyytyväinen Suomeen: luonto on puhdas ja yhteiskunta vakaa. Opintojen maksuttomuutta ja yhdenvertaisuutta arvostetaan.

Opintojen loppuvaiheessa tulee kuitenkin seinä vastaan työpaikan löytämisen kanssa. Suurin osa kansainvälisistä opiskelijoista ei ole kuullutkaan korkeakoulunsa työelämäpalveluista. Työllistymisen kannalta hyödyllinen – joillain aloilla välttämätön - verkostoituminen on jäänyt ohueksi, kun maassa on ehtinyt olla 20 vuoden sijaan vain parin vuoden ajan.

Lisäksi opintojen aikana on ollut vaikea tutustua suomalaisiin kielimuurin ja jopa rasismin takia. Suomea on saanut opiskella korkeintaan pari kurssia, ja kurssien ryhmäkoko on ollut pikemminkin 40 kuin kieltenopiskeluun suositeltu 20.

Kansainvälisten opiskelijoiden työllistyminen on siis muustakin kuin heidän omasta innostaan kiinni. Ei ole realistista olettaa, että he saavat töitä Suomesta ja pystyvät siten maksamaan lukukausimaksunsa takaisin.

Lisäksi on epärealistista olettaa, että kukaan haluaa maksaa tuhansia euroja koulutuksesta, jonka jälkeen on vaikea saada töitä. Maksava asiakas tulee vaatimaan huomattavasti nykyistä yksilökohtaisempaa uraohjausta sekä kieltenopetusta. Tämänkaltaiseen palvelutason parantamiseen, markkinointiin ja stipendijärjestelmään tulee palamaan enemmän rahaa kuin mitä lukukausimaksuilla voidaan ikinä kattaa. Sen jälkeen voimmekin kansakuntana pohtia, oliko lukukausimaksuissa yhtään mitään järkeä.

Vaihtoehtoisesti voimme estää taloudelliset tappiot jo tässä vaiheessa. Voimme heittää lukukausimaksut sinne huonojen ja kalliiden ideoiden roskakoriin, johon moni Sipilän hallituksen esityksistä onkin jo päätynyt.