Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Dinosauruksia etsimässä

Juha Peurala

Eno-kuvitus.
Siirtymäkauden dinosuoja. Koska jättimatelijat ovat mesotsooisen kauden otuksia, ne karkotetaan parhaiten hippiruualla (poislukien falafelit ja soijanakit) ja homopari-kakkukoristeilla.Juha Peurala

Siirtymäkauden dinosuoja. Koska jättimatelijat ovat mesotsooisen kauden otuksia, ne karkotetaan parhaiten hippiruualla (poislukien falafelit ja soijanakit) ja homopari-kakkukoristeilla.

20.1.2012

Eno

Dinosauruksia voidaan ehkä jonain päivänä tehdä.

Aleksi, 5 v. kysyy: Voivatko dinosaurukset tulla takaisin?

Eno vastaa: Jos katsoo presidenttiehdokkaita, tuntuu, että dinosaurukset eivät ainoastaan voi tulla takaisin, vaan että ne eivät ole koskaan lähteneetkään.

Riippuu ihmiskunnan nerouden määrästä, voimmeko joskus paeta henkemme edestä velociraptor-laumaa. Siinäpä kokemus, joka ihmiskunnalta on toistaiseksi puuttunut! Menisi se samassa kaikkea on kokeiltava -ajatuksenjuoksussa, joka on jo antanut meille ydinpommin, ddt:n, subprime-lainat, autocorrectin ja karaoken.

Ajatus dinosaurusten henkiinherättämisestä sai pontta Jurassic Park -elokuvasta (1993). Siinä dinot tuotiin takaisin käyttämällä dna:ta, jota löytyi meripihkassa säilyneestä hirmuliskon verta imeneestä hyttysestä. Leffan ideaa pidettiin 20 vuotta sitten tieteellisestikin mahdollisena, mutta käytännössä edes meripihkan hyönteisistä ei ole saatu todistetusti eristettyä dna:ta.

Joitain vuosia sitten löydettiin hyvin säilynyt Tyrannosaurus rexin luuranko, jonka reisiluusta löydettiin merkkejä pehmytkudoksesta. Yleensä fossiileissa on jäljellä vain luut, joissa orgaaninen aines on korvaantunut mineraaleilla. Dna ei säily tässä prosessissa. Toistaiseksi varhaisimmat dna-löydökset eläimistä ovat muutamien kymmenien tuhansien vuosien takaa.

Tyrannosauruksen pehmytkudoksen jäänteistä löydettiin jälkiä proteiineista. Tästä on vielä pitkä matka ehyeeseen dna:han, mutta löytö vahvisti muun muassa käsitystä lintujen ja hirmuliskojen sukulaisuudesta.

Onkin mahdollista, että dinosaurukset ”löydetään uudestaan” tutkimalla lintujen perimää. Jotkut lintulajit, kuten emut, ovat geneettisesti melko muinaisia ja siten lähellä sukulaisiaan dinoja.

Lintujen dna:ssa on toimimattomia jaksoja, jotka todennäköisesti sisältävät dinosauruksen rakennusohjeet. Nykyisen geenitekniikan avulla näitä toimimattomia jaksoja on kyetty käynnistämään. Linnuille on pystytty kasvattamaan hampaiden aihiot ja dinosaurusmainen häntä.

Ihmisen olisikin varmaankin mahdollista luoda geeniteknologian avulla otus, joka muistuttaisi hirmuliskoa: se olisi kahdella jalalla kävelevä, hännäkäs olio, jolla olisi rivi teräviä hapaita kidassaan.

Mutta olisiko se dinosaurus? Ei. Se ei kuuluisi mihinkään olemassaolleeseen dinosauruslajiin, vaan olisi täysin uusi laji, joskin tuskin lisääntymiskykyinen.

Sitä en tiedä, kehittyykö geeniteknologia joskus niin pitkälle, että geenejä pystytään rakentelemaan kuin legopalikoita ikään, palanen kerrallaan. Silloin ei kai olisi mitään rajoitetta sille, minkänäköisiä eläimiä voitaisiin rakentaa.

Mutta olisiko se oikein? Saati järkevää? Kannattaisi ehkä ennen laboratorioon menoa piipahtaa videovuokraamossa ja tarkistaa, miten siinä Jurassic Parkissa kävikään.





Viite