Ei voisi vähempää kiinnostaa

7.4.2014

Lasse Leipola

En muista, oliko meillä joku vaihtoehtoinen selitys tai kaksoismerkitys E.V.V.K. lyhenteelle, kun tämä blogi aloitettiin edellisten eurovaalien alla. Ehkä silloin tuntui siltä, että eurovaalit ovat suurelle enemmistölle ne tylsimmät ja turhimmat vaalit. Eurovaalioptimistit uskovat, että eurokriisi on sittemmin muuttanut tilannetta ja pian ihmiset rynnivät ennätyksellisellä innolla äänestämään omaa suosikkiaan parlamenttiin.

E.V.V.K. sopii kuitenkin yhä yhteen eurovaalien ja muunkin yhteiskunnallisen keskustelun osa-alueeseen: ilmastopolitiikkaan.

Kotimaista poliittista ilmastokeskustelua nimittäin vaivaa kiireellisyyden puute, josta ympäristöjärjestöt jatkuvasti syyttävät kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja. Oikeastaan mitään kunnollista ilmastopoliittista keskustelua ei edes käydä, ei ainakaan julkisuudessa.

Vihreille kyseessä on yksi kärkiteemoista, minkä vuoksi muutkin puolueet joutuvat toisinaan tekemään pieniä myönnytyksiä. Varsinkin neljälle suurelle puolueelle ilmastonmuutos on kuitenkin vain sana, joka pitää muistaa mainita tietyissä yhteyksissä, mutta jota ei juurikaan tarvitse huomioida käytännön politiikassa – paitsi jos EU pakottaa.

Ja EU:han pakottaa, ainakin vähän. Ilmastopolitiikan luulisikin olevan eurovaalikeskustelun ytimessä, sillä parlamentti päättää muun muassa päästökaupasta (noin 40 prosenttia EU:n päästöistä), autojen päästörajoista (liikenteen osuus päästöistä on noin 20 prosenttia) sekä yhteisestä maatalouspolitiikasta (noin 10 prosenttia). Lisäksi tulevalla parlamenttikaudella päätetään vuotta 2030 koskevista päästövähennystavoitteista.

Viime viikolla europarlamentaarikko Satu Hassi (vihr) ja eurovaaliehdokas Oras Tynkkynen (vihr) järjestivät yhteisen lounastilaisuuden ilmastopolitiikasta. Kyseessä oli viestikapulan luovutus yhdeltä tamperelaiselta ilmastopolitiikan asiantuntijalta toiselle.

Hassi kehui vuolaasti Tynkkystä ja korosti, että kokemus kansallisesta parlamentista on tärkeää europarlamenttiin siirryttäessä. Tynkkynen puolestaan ilmaisi kiinnostuksensa astua Hassin suuriin saappaisiin yhdeksi parlamentin näkyvimmiksi ilmastomepeistä. Vain äänet jäivät tilaisuudessa testamenttaamatta.

Samassa yhteydessä Tynkkynen haastoi muut ja erityisesti muiden puolueiden eurovaaliehdokkaat kertomaan kantansa ilmastopolitiikasta. Huutoon tuskin vastataan, koska se jää monelta kuulematta. Ilmastonmuutos on nimittäin toimituksille sellainen epäaihe, ettei ilmainen lounaskaan houkutellut paikalle kuin yhden käden sormilla laskettavan määrän toimittajia.

Ilmastopolitiikkaan tarvittaisiin kriisitietoisuutta, mutta mistä ihmeestä sitä saataisiin, kun yleinen ilmapiiri on sellainen, että yksi valtakunnan suurimmista lehdistä kirjoittaa pääkirjoituksessaan (Ilta-Sanomat 4.4.2014), että ilmastonmuutos voi suosia Suomea eikä rajat sulkevan päärynäparatiisi-Suomen välillä ole muuta estettä kuin kahvihampaan kolotus.

”Kahvi ei ala koskaan kasvaa Suomessa. Sen pitäisi olla kahvinhimoiselle väelle riittävä syy suosia vapaata maailmankauppaa puolustavaa politiikkaa.” (Vapaakauppa ei muuten riitä tulevaisuudessa takaamaan kahvintuontia, sillä ilmastonmuutos uhkaa paitsi tuotantoa myös makua. Tarvitaan siis myös ilmastopolitiikkaa!)

Sivumennen on vielä todettava, että saman lehden Diileri-palstalla käytetään Ilmastovanhemmat ry:n ja kansanedustaja Anni Sinnemäen (vihr) huolta ilmastonmuutoksesta esimerkkinä suomalaisten negatiivisuudesta ja kohtuuttomuudesta.

Että yritä nyt sitten tässä puhua ilmastopolitiikasta!

Kirjoittaja on Vihreän Langan verkkotoimittaja, jonka oli ostattava Ilta-Sanomat vasten tahtoaan, koska Urheilusanomien Veikkausliiga-liitettä ei saanut ostaa erikseen.

Tweet