Vihreän Langan logoVihreän Langan logo
Blogi

Hippi autoilee

Jatkokertomus. Hippien perheen elämää seurataan kahden viikon välein.

Jatkokertomus. Hippien perheen elämää seurataan kahden viikon välein.

17.7.2012

Rosa Meriläinen

Päästäkseen kyläilemään mummon miesystävän mökille, Hippien perheen oli soiteltava läpi koko joukko tuttuja, joilla olisi saattanut olla auto. Viimein löytyi yksi Petterin työkaverin kaveri, salibandya harrastava näyttelijä, jolla oli ihan oikea auto, jota sai lainata.

Hipit kiertelivät auton ympärillä epäileväisinä. Noinko he nyt noin vain astuisivat sisään ja kaasuttaisivat menemään? Ainoastaan Paju-vauva oli auton luona kuin kotonaan. Hän nuoli pölykapseleita.

Marjutta Hippi halusi ajaa. Olihan jo riittävän kauheaa joutua saastuttamaan, eikä Maan ystävien nettisivuilta löytynyt edes autoilumaksua, jolla olisi voinut huonoa omatuntoa lievittää. Vähintä mitä hän voi tehdä, oli sentään pitää huolen, ettei mies ole ratissa. Näin he näyttäisivät lapsilleen tasa-arvoista mallia.

Marjutta hyppäsi ajajan paikalle, sai auton käyntiin ja hätävilkut enteellisesti päälle. Ne sammutettuaan hän jäi tuijottamaan epäuskoisena vaihdelaatikkoa. Siinä olikin viisiportaisen kepin sijaan sellainen mötikkä, jota liikutellaan edes takaisin - ja osa numeroista oli kirjaimia.

”Ovatko nämä nykyään tällaisia?”

”Taitaa olla automaattivaihteinen”, arveli Petteri

”Mutta miksi sitten tässä on näin monta kohtaa. Eikö sen automaattivaihteisen pitäisi olla sellanen, että laittaa auton käyntiin ja lähtee ajamaan.”

”On se melkein sellainen.”

”Mitä mä nyt teen?”

”Pitäiskö soittaa ja kysyä?

”Ei. Kyllä mä osaan.”

Sen sanottuaan Marjutta äkkiperuutti pari metriä. Yhtään autoa ei sattunut olemaan takana. Lapset hurrasivat takapenkillä.

”Mä en osaa taskuparkkeerausta, enkä ajaa pois taskusta”, ulisi Marjutta.

Itkien hän ampaisi matkaan, kunnes auton etupellin alta kuului Marjutan mielestä omituista ääntä. Hän päätti pysähtyä tutkimaan asiaa. Etsittyään aikansa vinoparkkeja, hän huomasi aivan risteystä ennen keskellä tietä yksinäisen parkkitaskun, jonka ympärillä ei ollut muita autoja. Siihen Marjutta kurvasi.

Vauhdikas mutka yhdistettynä terävään jarrutukseen sai koko perhekunnan päät muljahtamaan eteen ja taakse kuin puluilla. Petteri hieroi niskaansa ja kysyi varovasti:

”Miksi sä pysähdyit liikenteenjakajaan?”

”Mä luulen, että pissapoika keittää. Täytyy mennä katsomaan”, sanoi Marjutta vakavan asiallisena.

Marjutan jäädessä tasaamaan hengitystään ja säätämään peilejä, viereiseen taskuparkkiin kaarsi poliisiauto. Peukalot vyötäisten alla marssi kaksimetrinen vanha arvokas poliisisetä Hippien luo ja kumartui ajajan ikkunan kohdalle. Koska Marjutta ei osannut avata ikkunaa, hän raotti ovea.

Kerrottuaan parkkeeranneensa tähän keskitaskuun koska pissapoika keittää, Marjutta ihmetteli poliisin kummallista ilmettä. Tämä ei sanonut mitään, marssi vain omaan autoonsa ja hihitti pitkän minuutin.

Takaisin palatessaan hän pyysi nähdä molempien aikuisten ajokortit ja pyysi ystävällisesti Petteriä siirtymään rattiin. Kertoipa vielä miten automaattivaihteisen keppiä käytellään.

Matka mökille oli alkanut.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu kahden viikon kuluttua tiistaina.




Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.