Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Hippi onkii
Jatkokertomus. Hippien perheen elämää seurataan aina tiistaisin.
2.8.2011
”Onneksi on edes yksi mies talossa: minä”, sanoi kansanedustaja ja isoäiti Kaarina Hippi retuuttaessaan pojantytärtään Pattia tämän elämän ensimmäiselle onkireissulle. Muu perhe seurasi kiitollisena perässä. Onhan selvää, että suomalaisen lapsen yleissivistykseen kuuluu mato-onginta.
Patti oli nauttinut jo suuresti matojen tonkimisesta esiin kompostista. Hän tykkäsi kämmenellä kiemurtelevista lieroista.
”On aika avata matopurkki”, julisti Kaarina Näsijärven rannalla ja hohotteli omille mielikuvilleen kaikista avaamistaan vertauskuvallisista matopurkeista. Miten monta yhteiskunnan mätäpaisetta hän olikaan puhkaissut! Jokunen Pandoran lipaskin oli tullut avattua.
Marjutta keskitti katseensa imetettävään vauvaan, sillä häntä ällötti madon lävistäminen koukulla. Kaarina roikotteli matoa poikansa Petterin naaman edessä.
”Olisikohan Petterin vuoro laittaa mato koukkuun, kun minä olen sen viimeiset kolmekymmentä vuotta tehnyt”, nauroi Kaarina pilkallisesti. Petteri yritti olla kavahtamatta taaksepäin ja pitää naama peruslukemilla, mutta ei aivan onnistunut siinä. Inho paistoi kasvoilta.
”Anna mää!”, ilmoitti viisivuotias Patti ja sai valtavat aplodit isoäidiltään. ”Mummun tyttö”, hän sanoi hellästi ja pussasi lasta nenälle. Mato ei meinannut pysyä tämän hyppysissä, mutta kieli huulien väliin puristettuna Patti sen kuin keskittyi ja yritti.
Kaarina neuvoi repäisemään madosta pienemmän palasen, josko se olisi helpompi pujottaa koukkuun. Tässä kohtaa takavasemmalta kuului Marjutan ynähdys.
Kun mato oli viimein koukussa ja kalanaiset saaneet ongen veteen, päästi Marjutta viimein pidättelemänsä itkun. ”Uu-huu-huu, tuntuu niin pahalta sen madon puolesta”, hän kerjäsi mieheltään sääliä ja huomiota.
”Se on kyllä tieteellinen fakta, etteivät ne tunne kipua”, urahti Petteri ja potkaisi kiveä. Hän oli päättänyt laittaa madon koukkuun viimeistään seuraavana kesänä, kun äiti ei ole näkemässä ja ilkkumassa, jos ensin aristelee.
”Kala”, riemuitsi Patti hetken päästä ensi sinttiään. ”Se on kuore”, ilmoitti Kaarina varmalla äänellä, vaikka hänellä ei ollut hajuakaan siitä mikä ahven tai säynävä pikkukala lie ollut. Hän tunnisti kalat parhaiten fileinä Stockmannin kalatiskillä.
Kaarina tuomitsi kalan turhaksi, kolkkasi sen ja irrotti silmät kalansyötiksi. Jahka silmä oli Marjutan ulinan säestyksellä saatu koukkuun, Kaarina päätti harjoitella kalamiehen heilautusta. Siima tekikin ilmassa komean kaaren taakse, sopivasti juuri Marjutan kohdalle.
Niin muuttui ulina ulvonnaksi. ”Olisi kerrankin kiitollinen todellisesta kolmannesta silmästä”, mutisi Kaarina rantakivellä Petterin irrottaessa vaimonsa päänahkaan takertunutta koukkua.
Kiltti Petteri lupasi maksaa Marjutalleen traumoja purkavan enkeliterapian, vaikka haavaan puhaltaminen olisi tullut halvemmaksi ja olisi takuulla tepsinyt yhtä hyvin.
Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
