Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Ikskjuus mii, ekskusemua

Juha Peurala

Eno-kuvitus.
Ei se siitä. Vaikka eurooppalaisten on vaikea ymmärtää sekä omia että toistensa tekstejä, riitely käy sanattakin.Juha Peurala

Ei se siitä. Vaikka eurooppalaisten on vaikea ymmärtää sekä omia että toistensa tekstejä, riitely käy sanattakin.

23.2.2011

Eno

Englannin ja ranskan oikeinkirjoituksen uudistus jäänee tekemättä.

Nimimerkki ”Hyvä suomi” kysyy: Suomen kieltä kirjoitetaan äänteenmukaisesti, toisin kuin esimerkiksi englantia tai ranskaa. Voisiko näiden kielten oikeinkirjoituksen vielä muuttaa äänteenmukaiseksi?

Eno vastaa: Tuskin voi. Ei silti, etteikö tätä olisi yritetty.

Sekä englannin että ranskan kielen ongelma on se, että niiden oikeinkirjoitus noudattelee pikemminkin historiallista tapaa kuin ääntämystä.

Molempien kielten puhujat joutuvat ponnistelemaan oikeinkirjoituksen kanssa kouluissa vuosia eikä tavauspiina lopu aikuisenakaan. Väärään kohtaan laitettu aksenttimerkki voi pudottaa ranskalaisen intellektuellista brittiäkin alhaisemmaksi moukaksi.

Eräs syy Suomen hyvään menestykseen Pisa-vertailussa on luultavasti se, että lapset oppivat kirjoittamaan suomea noin puolessa vuodessa – paitsi naapurini Makkos-Oskari, jolta se vei alun kuudetta vuotta.

Ensimmäiset ehdotukset englannin oikeinkirjoituksen uudistamiseksi tehtiin jo 1600-luvulla. Läpi on mennyt lähinnä muutoksia yksittäisten sanojen kirjoittamisessa, tyyliin phantasy -> fantasy.

Uudistajat kohtaavat lukuisia ongelmia. Englannin kohdalla pahin lienee se, että kielessä on 44 äänettä, mutta vain 26 aakkosta. Joko aakkosistoa pitäisi radikaalisti muuttaa – sitäkin on ehdotettu – tai käyttää paljon erilaisia aksentti- sun muita merkkejä, jotka tekevät kirjoituksesta sotkua.

Jos kirjoitusta muutettaisiin, yhteys kielen historiaan katoaisi, mikä koskee etenkin ranskaa. Nykyisellään molempien kielten sanat paljastavat usein mahdolliset juurensa latinassa tai kreikassa, mikä helpottaa niiden ymmärtämistä. Englannin kielen uudistamista haittaa vielä sekin, ettei kielellä ole mitään yhtä tahoa tai elintä, joka päättäisi sen oikeinkirjoituksesta ja kielenhuollosta.

Mutta vallankumous voi lähteä ruohonjuuritasolta! Ranskalaiset nuoret harrastavat tekstiviesteissään jo foneettista kirjoittamista: on esimerkiksi helpompi kirjoittaa kil kuin qu’il. Jonain päivänä vielä kirjoitamme kesköse, emmekä qu’est-ce que c’est, suomeksi suunnilleen ”että mitä-että hä se on”?





Viite