Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Jos susi ei pelkää, ihminen pelkää enemmän

13.8.2013

Sammeli Heikkinen

Helsingin Sanomien juttu Huittisten susilaumasta on kiinnostava.

Susille siitä seurannee pelkkää pahaa. Ihmispelon väheneminen kun on suurin ihmisen pelko. Tämä liittyy virheelliseen käsitykseen suden luonosta.

Jutun perusteella on vaikea sanoa, onko kyse ihmispelon heikkenemisestä. Kuvissa näyttää olevan enimmäkseen pentuja. Yleensä juuri pennut ihmisten elinpiiriin harhautuvat. Toki tuollaisten kuvien saaminen sudenpennuistakin on poikkeuksellista, jopa ainutlaatuista.

Kun puolisentoista vuotta sitten tein juttua Varsinais-Suomen susista, niin pantahavaintojen perusteella silloinen Huittisten naapurissa elänyt niin sanottu Yläneen lauma pyrki mahdollisuuksien mukaan välttämään ihmisasutusta. Täysin se ei onnistunut noin tiheästi asutulla seudulla.

Noin 3 000:sta pantapaikannuksesta parikymmentä oli alle 100 metrin etäisyydellä asutuksesta. Kaikki yöllä.

Sittemmin tuosta laumasta hävisi jäljettömiin alfauros. Satelliittihavaintojen perusteella asumuksia vältellyt alfanaaras taas ammuttiin Pöytyällä sekasortoisessa "häirikkösusijahdissa", vaikkei sen ampumiseen lupaa ollutkaan.

Kun ihmispelkoinen lisääntyvä johtajanaaras tapetaan, avataan ehkä lisääntymismahdollisuuksia muille, vähemmän ihmisiä pelkääville yksilöille.

Toisin kuin monesti väitetään, susi ei ole luonnostaan arka erämaaeläin. Susi on luonnostaan opportunistinen selviytyjä ja laumaansa luottava saalistaja.

Arktisilla alueilla elää susikantoja, joissa ei ole ihmispelkoa. Nämä eläimet ovat ilmeisesti enemmän harmillisia kuin vaarallisia: Ne saattavat oppia helposti kärkkymään ruokaa ihmisiltä, varastelevat tavaraa ja niin päin pois.

Samantapaisesti susista kerrottiin 1800-luvun alussa, kun eurooppalaiset menivät Pohjois-Amerikkaan. Siis niin, että sudet saattoivat olla melkoinen riesa matkalaisille.

Ihmispelottomatkaan sudet eivät kuitenkaan näytä pitävän ihmistä saaliseläimenä, syystä tai toisesta.

Susi sopeutuu. Olisi kiinnostavaa nähdä, onko Hesarin kertomassa tapauksessa kyse susilauman sopeutumisesta ihmisen läheisyyteen, vai onko susipentue sattunut syntymään poikkeuksellisen lähelle asutusta, eivätkä pennut vielä osaa ihmistä pelätä.

Epäilen, että Hesarin jutusta seuraa kuitenkin kovaääninen taajamaihmisten ja metsästäjien kauhistelu- ja propagandavyöry, johon iltapäivälehdet mielihyvin osallistuvat. Ja sitten Suomen riistakeskus myöntää poikkeusluvat lauman tai sen osan hävittämiseen.

Suomalainen "susikannan hoito" kun tarkoittaa sitä, että pienestä kannasta ammutaan lisää yksilöitä hengiltä.

Ihmispelon ylläpitäminen ampumalla vaatii kuitenkin täsmätappamista pitkällä aikavälillä: Laumoista on ammuttava juuri rohkeimmat yksilöt, jotta ne eivät pääse jatkamaan sukuaan.

Amatöörimäiset jahdit, joissa ammutaan vääriä eläimiä, eivät auta ihmispelon ylläpitämisessä. Summittaisesta salametsästyksestä puhumattakaan. Kuvitelma siitä, että susi ymmärtäisi toisen suden kuolemasta mitään on eläimen joutavaa inhimillistämistä.

Suomen susikanta on niin mitättömän pieni, että joka ikisen suden ampuminen kaventaa jo turhan kapeaa geneettistä pohjaa entisestään. Näin kannanjalostus ihmispelkoiseksi ampumalla kääntyy helposti koko susikannan hävittämiseksi.

Lienee kuitenkin liikaa vaadittu, että susipolitiikassa luovuttaisiin virheellisestä kuvitelmasta suurten saloseutujen arasta mutta verenhimoisesta pedosta.

susi 





Viite