Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Kansantuotteen kasvu ei auta köyhiä

4.7.2012

Tuomas Tuure

Ulkopolitiikassa ja kehitysyhteistyössä pohditaan jatkuvasti rikkaiden ja köyhien maiden eroja. Köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen erottaa Välimeri.

Köyhien maiden sisäinen tilanne ja vaurauden jakautuminen on sen sijaan jäänyt mediassa paitsioon.

Puhuessamme Etiopiasta, Tansaniasta tai Kongosta, puhumme suuresta joukosta köyhiä ja pienestä joukosta rikkaita ihmisiä. Maan sisäisissä tulonjaoissa on ihmeteltävää tuloerojen dynaamisia vaikutuksia ylistäville.

Luulo, ettei samassa pihapiirissä voi nähdä nälkää ja ostaa Applen tuotteita, ei pidä paikkaansa. Ihminen sopeutuu aika äkkiä äärimmäisiin tuloeroihin, eikä yksityisestä poliisijärjestelmästä puhuminen ole foliohattujen puuhaa.

Olen itse vammainen ja siksi iloisesti paarialuokassa. Maailman mittakaavassa vammaiset kilpailevat tasapäisesti kurdien ja romanien kanssa kurjuuden maailmanmestaruudesta.

Vammaisista kolmisen prosenttia osaa lukea, kaksi prosenttia pääsee kouluun ja vain viitisentoista prosenttia elää yli kahdella dollarilla päivässä. Meininki ei ole kuin Strömsössä, eikä maailman bruttokansantuotteen kasvu ole tilannetta parantanut.

Olen päässyt tutustumaan kehitysmaiden tuloeroihin kartoittaessani vammaisten naisten asemaa maaseudulla. Paikallista köyhälistöä voi tavata reippaan ulkoilun merkeissä, jos varsinaista asumusta ei ole. Monesti kansainväliselle tulijalle halutaankin näyttää lohduttomin mahdollinen tilanne.

Vierailin kerran kartoitusmatkalla Etiopian maaseudulla. Pihapiirin tuloerot muistuttivat sauvakävelyä Westendistä Zimbabween. Paikalliset koulutetut nuoret asuvat siistissä neljän huoneen ja kahden kylpyhuoneen asunnossa, pukeutuvat GAP:in vaatteisiin ja pohtivat kannattaisiko mp3-soittimeen hankkia 32 vai 64 gigaa tilaa.

Juotuani kahvit menin etsiskelemään naisia haastattelua varten. Heidän talonsa 150 metrin päässä tästä kodista ja sijaitsi samassa pihapiirissä.

Naiset asuivat sähköttömässä, savesta ja aaltopellistä väsätyssä kodissa ja kerjäilevät elääkseen ilman pesukonetta tai säännöllistä ruoanlähdettä.

Erinomainen bisnes kehittyvällä alueella on sähköaitojen rakennus, sillä vauraat haluavat suojata omaisuutensa. Kun poliisilta saa palvelua vain lahjomalla, tulee yksityinen vartija tarpeeseen.

Kyse ei ole ryöstöstä köyhiltä rikkaille, sillä kaksikymmentä vuotta sitten molemmilla oli aaltopeltimajat. Kyse on siitä, ettei bruttokansantuotteen nousu tuonutkaan iloa kuin harvalle.

Lukutaidottomat vammaiset ovat paraatiesimerkki siitä että vaurauden epätasainen lisääntyminen kehitysmaissa vain pahentaa kastittomien asemaa kun hinnat nousevat, eikä oma elintaso kohene.





Viite