Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Kun poliitikkojakaan ei kiinnosta

Tampereelta.

2.11.2010

Rosa Meriläinen

Sääliksi käy Euroopan parlamentin jäseniä. Kaikki poliitikothan haluaisivat omalle työlleen maksimaalisen huomion. Mitä lähemmäksi eduskuntavaalit tulevat, sitä vähemmän meppien puuhat kiinnostavat – ja ei se ole aikaisemminkaan kovin paljon kiinnostanut.

Sääliksi käy myös Euroopan parlamentin tiedotustoimistoa, jolla on melkoinen savotta tehtävänään: pitäisi osata viestiä eurooppalaisesta politiikasta kiinnostavasti, mutta samalla neutraalisti. Tämä on vaikeaa jos mikä. Sen tietää jokainen journalisti, joka yrittää samalla tehdä räväkän uutisen ja antaa kaikille yhtä paljon huomiota. Ei onnistu.

Kovasti kuitenkin tiedotustoimistossa tsemppaavat, kun olivat minutkin raahanneet viikonloppuna Osaava nainen –messuille haastattelemaan Mitro Repoa, Sari Essayahia ja Sirpa Pietikäistä. Pienen tökkimisen jälkeen yleisö äityi jo tuohtumaan raskaussuojeludirektiivin yksityiskohdista, kuten siitä pitääkö äidin lomailla neljä viikkoa ennen laskettua aikaa vai ei. Tuohtumus on hyväksi politiikalle.

Yleensä ihmiset pistävät aivot pois päältä jo siinä kohtaa kun sanotaan sanat direktiivi tai EU. Tämä pätee myös poliitikkoihin.

Tommi Uschanov on tuoreimmassa täysosumakirjassaan Suuri kaalihuijaus – Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä, raportoinut tutkimuksia joiden mukaan suomalaiset ovat keskimäärin jokseenkin täysin pihalla Euroopan unionin päätöksentekojärjestelmästä.

Eihän sitä nyt muista oman kuntansa budjetin loppusummaa, joten miten sitä muistaisi EU:n. Mutta sellaiset asiat, kuten vaalikauden pituus, mitkä muistetaan paikallisesta ja valtiollisesta politiikasta, ovat autuaassa unholassa EU:n osalta.

Poliitikot takuulla muistavat vaalikauden mitan, mutta muuten onkin petrattavaa. Itsekin huomaan olevani nykyään aika ulalla siitä yksinkertaisesta syystä, etten enää kansanedustajakauteni jälkeen ole lukenut säännöllisesti Financial Timesia ja Suuren valiokunnan asiakirjoja.

Suomalaisia lehtiä lukemalla ei paljon viisastu kuin aivan valtionpäämiestason jutuista. Kiinnostavimmat lainsäädäntöhankkeet liittyvät kuitenkin usein johonkin vähän arkisempaa asiaan, kuten äitiysloman pituuteen.

Eduskunnassa huomasi, miten me EU-asioita harrastavat poliitikot osaamme omia koko ison kokonaisuuden sillä, että käytetään niin mahdotonta jargonia, etteivät maakuntakansanedustajat pysy millään perässä. Heidän on samalla pakko muistaa jokaisen tienpätkän elinkaari, maitolitran hinta ja taitetun indeksin anatomia. EU-osaamisella ei ääniä ja poliittisia pisteitä tule: siksi sitä ei edes yritetä hankkia.

Niinpä joku Carl Haglundin tapainen nobody voi ihan rauhassa nousta eurooppalaisen politiikan raskaaseen sarjaan kenenkään estämättä tai huomaamatta. Meillä täällä Suomessa kun on omat kiireemme.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja, joka puraisee blogissaan päivänpolitiikkaa kerran viikossa.





Viite