Länä ja minä

12.7.2012

Sammeli Heikkinen

Kesällä on kiva rentoutua. Mutta kuten kaikessa, myös rentoutumisessa liika on liikaa. Yhteiskunta vaatii jäseniltään tietyn - vaikkakin vähäisen - perusryhdin, jonka menettämisestä seuraa väliaikainen tai jopa lopullinen putoaminen yhteiskunnan ulkopuolelle.

Minä tiedän, sillä olen käynyt rajalla.

Nousin kesän viimeisen sählyvuoron jälkeen urheilutalon portaita lämpimään iltaan. Olo oli rasittunut ja rento. Mieli oli hyvä. Vihellys tuli huulten välistä kuin itsestään.

Vihelsin ehkä yhden tahdin, kunnes tajusin, että vihellän Tommi Läntistä. Kevät ja minä. Tai Jari ja minä. Rento olo katosi silmänräpäyksessä, pälyilin hätääntyneenä ympärilleni: Kuuliko kukaan? Jokuhan voisi luulla, että kuuntelen "Länää".

Sillä kertaa selvisin säikähdyksellä, sillä lähellä ei ollut ketään. Mutta se oli terveellinen muistutus siitä, että jonkinasteinen henkinen vireystila on hyvä säilyttää lomallakin.

Kirjoittaja on lomalla.

Tweet