Liimautuneena metrossa

8.12.2011

Noora Jussila

“Älä mene metroon kuuden seitsemän aikaan. Se on kaaos”, varoittaa kiinalaispariskunta. Olen juuri ehtinyt riemuita siitä, että uusi kotini on metron varrella. Edellisestä pääsi vain bussilla tai taksilla, ja molemmat juuttuivat ruuhkaan lähes mihin aikaan aamu- tai iltapäivästä tahansa.

Metro sentään ei juutu ruuhkaan. Mutta ensin sinne pitäisi mahtua sisään. Siinä vaiheessa kun metro on helsinkiläisen mielestä täysin tukossa, sinne mahtuu ainakin täyden asemalaiturillisen verran pekingiläisiä. Tai kahden, jopa kolmen.

En ole kovin innokas tunkeutumaan täyteen metroon. Viime vuonna sitä yrittäessäni lipesi toinen jalkani polvea myöten metron ja laiturin väliseen rakoon. En ehtinyt edes pelästyä kun kiinalaiset olivat jo kiskoneet minut ylös ja metro jatkanut matkaansa.

Parhaimmassa tapauksessa metroon ei tarvitse tunkea itse sisään, vaan likaisen työn voi jättää muille. Tarvitsee vain seisoskella kyllin lähellä metron ovia ja odottaa, että ihmismassa vie mukanaan sisään vaunuun. Jossain vaiheessa on hyvä takertua kiinni johonkin tankoon tai ihmiseen, jottei kulkeudu liian kauas ovista. Metrosta ulospääsemistäkään ei nimittäin kannata ottaa selviönä.

Ihailen sitä välinpitämättömyyttä, jolla pekingiläiset pystyvät seisomaan metron ovien edessä hievahtamatta, vaikka sekä sisään että ulos on pyrkijöitä. Ensimmäisiltä reissuiltani muistan ihmisten puskeneen tiensä väkisin ulos vaunusta. Nykyään täällä kysellään ovien lähettyvillä seisovilta ovatko nämä jäämässä pois ja ehdotetaan ystävällisesti, että vaihdettaisiin hieman paikkoja. Toisaalta kyllä sitä näin ystävällistä käytöstä voi mielestäni odottaakin ihmiseltä, johon on ollut liimautuneena viimeiset viisitoista minuuttia.

Älkää ymmärtäkö väärin. Metro on lyömätön isossa kaupungissa. Päivittäin metrolla ajaa yli seitsemän miljoonaa pekingiläistä ja uusia asemia pompahtaa tyhjästä niin usein, etteivät mitkään kartat pysy niissä mukana.

Se on myös oivallinen paikka tutustua paikallisiin. Itse olen käynyt lukuisia keskusteluja minuun liimautuneiden kiinalaisten kanssa. Suurin osa heistä on ollut sitä mieltä, että metrossa on liikaa ihmisiä.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka opiskelee kiinaa Pekingissä kahden kuukauden ajan. Tässä blogissa raportoidaan kiinalaisesta elämänmenosta.

Tweet