Pitäisi laihtua, mutta

3.3.2014

Mynthon-mies

Voisipa mynthon-pastilleja syömällä laihtua! Vuoden alusta asti ne ovat joka tapauksessa olleet ainoa makeinen, jota olen suuhuni pistänyt – lukuun ottamatta yhtä laskun yhteydessä tarjoiltua hedelmäkarkkia, jonka vahingossa söin nepalilaisessa ravintolassa 4. tammikuuta.

Karkkien ohella olen jättänyt kaiken muunkin makean pois ruokavaliostani vuoden alusta alkaen.

Minulla on siis pyrkimys laihtua. Minulla ja laihtumispyrkimyksillä on jo yli 10 vuoden yhteinen historia, mutta kovin määrätietoinen en ole ollut tällä saralla. Olen harrastanut painontarkkailua eli merkinnyt niin sanotun kekkosdieetin ohjeiden mukaisesti painoni joka aamu kalenteriin noin vuodesta 2002 alkaen. Kekkosdieetistä on ollut lähinnä se hyöty, että olen voinut tarkkailla painoni kohoamista objektiivisesti. On tietysti mahdollista että painaisin vielä 10 kiloa enemmän ilman sitä.

Aina ajoittain – ehkä kerran 3–5 vuodessa – säikähdän painonnousuani ja aloitan jonkinlaisen dieetin. Kymmenkunta vuotta sitten vähensin rasvan olemattomiin, 6–7 vuotta sitten kokeilin karppaamista. Saan dieeteillä painoni aina putoamaan pari kolme kiloa, jotka tulevat takaisin kun taas alan syödä mielihalujeni tahtiin.

Painonpudotusyrityksiini tiivistyy vakiintunut toivottomuus, joka liittyy elämääni miehenä ja mynthon-miehenä. Epäilen, että kyse on yleisestä länsimaisen ihmisen elämän hallitsemattomuuden tunteesta. Vaikka tiedän, mikä on terveellistä ja oikein, en silti kykene toimimaan niin. Välitön mielihalu ajaa järjen yli. Tämä tapahtuu pienissä erissä, päivä kerrallaan.

En minä ole päättänyt lihota 15 kiloa 12 vuodessa. Ei ihmiskunta ole päättänyt tuhota planeettaa kasvihuoneilmiöllä tai saasteilla. Mutta kun nyt just pitäisi saada tämä yksi juttu... Seurauksista voidaan huolehtia myöhemmin tai ehkä niitä ei tulekaan.

Koetan omalla kohdallani – etenkin keskivartaloni kohdalla – tehdä täysstopin tälle länsimaiselle toivottomuudelle. En pidä makealakkoani nimittäin dieettinä vaan ajattelin lopettaa makean kokonaan. Muutan siis elämäntapaani tämän asian suhteen. Olen määritellyt poikkeukseksi kyläilytilanteet: sain esimerkiksi ottaa siskontytön syntymäpäiväjuhlissa yhden pienen palan kakkua. Mietin, tulenko vielä joskus maistamaan karkkeja. Muitakin kuin mynthoneja, siis.

Ehdottomuus on tärkeää. Edelliset laihduttamiseni ovat kaatuneet poikkeuksiin, erilaisiin lisäsääntöihin ja niiden laveaan soveltamiseen. Vähän niin kuin yritykset luoda kansainvälisiä sopimuksia kasvihuoneilmiön suitsimiseksi. Koska elämäntapaa ei haluta muuttaa, keksitään kiertoteitä, joilla tavoitteet muutetaan pelkäksi sanahelinäksi.

Olen nyt laihtunut 2,8 kiloa. Odotankin kansainvälisen yhteisön noudattavan minun makealakkoni periaatteita. Mutta varmaan odotan turhaan.

Tweet