Vihreän Langan logoVihreän Langan logo
Blogi

Suurkaupungeissa on tulevaisuus

4.10.2010

Jarkko Tontti

Vietin äsken viikon Tokiossa kansainvälisessä kirjailijakongressissa. Sen verran mitä kirjallisilta riennoilta ehdin, ihastelin Tokiota.

Yli kahdeksan miljoonan ihmisen kuhiseva keskus oli hämmentävä tiivistymä rikkautta, kulttuurista runsautta ja ekologista tehokkuutta. Metro-, juna-, ja raitiovaunuverkosto oli kaikenkattava. Yleinen siisteys ja viihtyvyys ohitti kaikki muut kaupungit, joissa olen käynyt.

Outoa oli myös työntekijöiden määrä ja palvelukulttuuri. Kysyin toistuvasti itseltäni, miten kaikille näille kaupoissa, museoissa ja hotelleissa kumarteleville ihmiselle on varaa maksaa palkkaa. Mutta ilmeisesti on, kyseessä on yksi maailman rikkaimmista maista. On siis muitakin tapoja pyörittää liiketoimintaa, kuin pienentää henkilökunta minimiin ja puristaa kaikki mahdollinen irti niistä muutamasta jäljelle jääneestä.

Tokion metropolialueella asuu yli 36 miljoonaa ihmistä. Se on maailman suurimpia yhtenäisiä kaupunkialueita. Samanlaisia muodostuu kovaa vauhtia ympäri maailmaa. Näissä keskuksissa on ihmiskunnan tulevaisuus, jos ihmiskunnalla ylipäänsä on tulevaisuutta.

Pilvenpiirtäjiä tursuavat jättikaupungit ovat ekologisin mahdollinen asumistapa. Suuret kaupungit ovat kaikkialla luovuuden ja toimeliaisuuden tyyssijoita, niissä syntyy tiede ja taide, niissä talous kukoistaa. Kirjailijakongressin lähes kaikki osanottajat tulivat maailman muista kaupungeista.

Miljoonakaupungissa pystyy pienellä vaivalla kohtaamaan joka päivä jotain uutta ja ennen kokematonta. Ja kun joka päivä täytyy tulla toimeen mitä erilaisimpien immeisten kanssa, on pakko ottaa heidät vakavasti, ei uhkana omalla olemiselle. Sitä kutsutaan demokratiaksi, joka on myös kaupungissa syntynyt ihmisenä olemisen tapa.

Haja-asutus maaseudulla on tämän kaiken vastakohta. Se on ihmiskunnan menneisyys, monen murheen ja ongelman alku. Joskus kauan sitten se oli ainoa tapa elää ja olla, nyt se on mahdollista vain kaupunkilaisten maksamilla tukiaisilla. Luonto kuuluu luonnolle, ihminen kaupungille. Haluan oikean luonnon takaisin, luonnon, jossa voin käydä keräämässä kantarellini, kun siltä tuntuu ja palata sitten ihmisten pariin.

Suomeen voisi juuri ja juuri saada aikaan yhden muutaman miljoonan ihmisen kaupungin ja sen tueksi pienempiä keskuksia maakuntiin. Ei ihan Tokiota, mutta yhden oikean kaupungin kuitenkin. Toimeen vaan.

Kirjoittaja on kirjailija ja lakimies, joka viihtyy myös kesähuvilalla.




Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.