Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Veroissa on eroja

Mikael Ahlfors

Spin doctor.
Puolueidensa aivot. Vihreiden Jukka Relander ja demarien Esa Suominen pohtivat blogissa politiikkaa ja politiikan ilmiöitä eduskuntavaalien lähestyessä.Mikael Ahlfors

Puolueidensa aivot. Vihreiden Jukka Relander ja demarien Esa Suominen pohtivat blogissa politiikkaa ja politiikan ilmiöitä eduskuntavaalien lähestyessä.

21.2.2011

Esa Suominen

Aiemmassa kirjoituksessani haastoin blogistikollega Relanderia pohtimaan hieman lisää sitä miten palveluita ja sosiaaliturvaa voitaisiin rahoittaa entistä paremmin. Nyt kun myös Anni Sinnemäen erityisavustaja Alvoittu on ministerin suulla kiinnostunut käymään verokeskustelua, lienee aiheellista pohtia vihreiden ja sdp:n verolinjojen yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia.

Verotuksen tehtävänä on kerätä varoja julkisiin menoihin, mutta myös toteuttaa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta tulonjaossa. Edellisestä vallitsee Suomessa yksimielisyys, mutta toisesta kiistellään, ennen kaikkea oikeudenmukaisuuden käsitteen sisällöstä.

Nykyhallitus on keventänyt verotusta noin neljällä miljardilla eurolla. Tämä on kaksi kertaa enemmän kuin mistä hallitusohjelmassa aikanaan sovittiin. Kevennykset on suunnattu ennen muuta tuloveroon sekä ruuan arvonlisäveroon. Metsänomistajat ovat hyötyneet myyntituloihin suunnatusta osittaisesta verovapaudesta. Lisäksi työnantajien taakkaa on kevennetty Kela-maksun poistolla. Ja niin edelleen.

Veronalennusten ohella myös korotuksia on tapahtunut. Yleistä arvonlisäverokantaa on korotettu, ja merkittävä potti enemmän rahaa kerätään myös energiaveroilla. Oleellista on kuitenkin huomata millaisia veroja on nostettu ja millaisia laskettu. Kevennysten kohteena ovat olleet enimmäkseen progressiiviset verot kuten tulovero, korotetut verot ovat sen sijaan poikkeuksetta tasaveroja, jotka osuvat maksajaansa sitä kipeämmin mitä pienemmät ovat hänen tulonsa.

Nykylinjan kannattajat perustelevat tehtyä politiikkaa sillä, että myös sosiaalisia tulonsiirtoja on lisätty. Tämä pitää paikkansa. Kyse on kuitenkin hölmöläisten peitonpidennyksestä – toisesta päästä leikataan ja toiseen päähän lisätään. Lopputulos pienituloisimpien kannalta ei välttämättä ole häävi, kun vaakakupin toiseen päähän lisätään asumiskustannusten nousun lisäksi myös tällä hallituskaudella tapahtuneet palvelumaksujen ja kunnallisverojen korotukset.

Vihreiden oma verolinja tulevaa vaalikautta koskien on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta kaksijakoinen. Hyvänä avauksena on pidettävä ajatusta perusvähennyksen nostosta 3 000 euroon. Tämä, sdp:nkin tavoitteena oleva uudistus on toteutuessaan tärkeä kysymys monille pienituloisille.

Yhteistä on myös tavoite pääomatulojen verotuksen korottamisesta, joskin vihreiden malli veron progression toteutuksesta jää periaatteen tasolle. Tavoite on oikea ja hyvä, koska merkittävä osa viime vuosina tapahtuneesta tuloerojen kasvusta selittyy kevyellä pääomatuloverotuksella sekä tämän aiheuttamalla verosuunnittelulla.

Erikoista on kuitenkin se, että yksimielisyydestään huolimatta hallituspuolueet eivät kuitenkaan, mistä lie syystä, saaneet neljässä vuodessa aikaan esitystä kyseisen veron korottamisesta. Veronkorotuksen mukanaan tuomat sadat miljoonat eurot otettiin mieluummin velkana ulkomailta.

Oikeistolaisemman sävyn vihreä veropolitiikka saa, kun siirrytään keskustelemaan muista verolajeista. Vihreät torjuvat, sosialidemokraattien tapaan, työn verotuksen kiristämisen. Mutta siinä, kun sdp nostaisi mieluiten omaisuuteen ja pääomiin kohdistuvia veroja, käyvät vihreät kiinni tavallisten ihmisten kukkaroon.

Vaatimus arvonlisäveron korotuksesta osuu ökyilyn lisäksi suoraan arkipäiväiseen välttämättömyyskulutukseen ja – jälleen kerran- kohtelee ankarimmin pienituloisia. Vihreiden linjalle löytyy kuitenkin vaikutusvaltaisia ystäviä – keskustasta ja kokoomuksesta.

Oppi oikealta on mennyt perille myös yhteisöveron suhteen. Yhdessä keskustan ja kokoomuksen kanssa vihreät vaativat kevennystä yritysten verotukseen. Tämä siitä huolimatta, että Suomi ei ole erityisen ankara yritysverottaja. Myöskään se, että monet elinkeinoelämänkin edustajat ovat todenneet kahden prosentin kevennyksen olevan merkityksetön kilpailukyvyn kannalta, ei järkytä vihreää uskoa yritysverotuksen pudottamisen tarpeeseen. Tämä on sääli, sillä näillä pienillä pudotuksilla on lähinnä valtion verotuloja vähentävä vaikutus ilman toivottuja hyötyjä.

Kokoomus saa vihreistä ystävän myös energiaverojen osalta. Asumisen hinnannousu jatkuu, mikäli sinivihreä allianssi jatkaa, sillä molempien vero-ohjelma sisältää arviolta miljardin korotukset energian verotukseen – ja tasaverona tottakai. Rehellisyydestä tämän asian suhteen pisteet menevät Fredrikinkadulle, sillä kokoomuksen ohjelmaan kyseinen esitys on kätketty syvälle rivien väliin.

Tiettyjä ympäristöveroja onkin syytä korottaa, ja monet vihreiden esityksistä löytyvät myös sosialidemokraattien tavoitteista. On kuitenkin kysyttävä kuinka paljon nimenomaan asumisen hintaa voidaan vielä päätösperäisesti nostaa?

Hyvistä yksityiskohdistaan huolimatta vihreiden vero-ohjelma jättää siis tulonjakovaikutustensa osalta toivomisen varaa. Oleellisimmat ja konkreettisimmat veronkorotukset koskevat tasaveroja, kevennyksiä taas jaetaan myös sinne missä niitä ei, ainakaan toistaiseksi, akuutisti tarvita. Optimisti toivoo, että keskustelua sosiaalisemmasta veropolitiikasta voitaisiin jatkaa, pessimisti taas pelkää tien tasaveroon olevan päällystetty vihreillä viikunanlehdillä. Miten on, Jukka?

Kirjoittaja on sdp:n poliittisen osaston päällikkö.





Viite