Vihreän Langan logoVihreän Langan logo
Blogi

Viiniretriittejä Sloveniassa

Natalia Baer

Vihreä viiniblogi.
Viini-intoilija. Lena Björklund kiistelee blogissaan makuasioista.Natalia Baer

Viini-intoilija. Lena Björklund kiistelee blogissaan makuasioista.

9.2.2011

Lena Björklund

Maine ja menestys ei ole ikuista viinimaailmassakaan. Se tiedetään jo Ranskassakin. Ikävä juttu, sillä onhan siellä hyviä viinejä, mutta minkäs teet, nousevia viinimaita on jonoksi asti.

Yksi niistä on Slovenia. Olen kirjoittanut slovenialaisista viinintekijöistä ehkä jo liiaksikin, mutta tällä kertaa siksi, että viinimaana Slovenia tuli vastaan jopa matkamessuilla.

Keräilin esitteitä maan tiskiltä ja ihan vain jotain sanoakseni tokaisin, että viininne ovat kovin hyviä. Olen maistellut niitä asuessani rajan toisella puolella Italiassa, ja sen jälkeenkin.

Oli kuin olisin heiluttanut taikasauvaa, sillä osaston uumenista kaivettiin oitis esiin sikäläinen sommelier. Löytyi pullokin: viinitila Steyerin valmistamaa valkoviiniä. Lasikin kaivettiin esiin, ja niin pidin messupöytää baaritiskinä ja siemaisin lasillisen alkuperäisrypäle Raninasta tehtyä puhtaan raikasta, mukavan hapokasta valkoviiniä, jossa aavisti hunajaisuutta.

Ranina sopii erityisen hyvin varhaisen valkoviinin tuotantoon, kertoi somelier.

Slovenia oli 2000-luvun alussa kiva maaseutukohde Italian puolelta tulevalle. Muokkaamatonta maalaismaisemaa, vihreitä kukkuloita pensaineen ja metsineen. Verrattuna rajan toisella puolella olevaan Italiaan, missä maa oli tarkkaan muokattu eikä villiä ja vapaata missään.

Nykyään villi aika on ohi Sloveniassakin. Maisema on yhtä viinitarhaa – tai ainakin itäisessä Sloveniassa.

Sloveniassa on nykyään jopa viinillisiä vetäytymispaikkoja, vineyard retreats. Ne ovat osa EU:n tukemaa maaseudun kehittämishanketta. Näissä viinitarhoissa sijaitsevissa taloissa voi itse kokata ruokansa ja viini löytyy läheltä. Loma alkaa siitä, kun kyseisen viinitarhan isäntä kutsuu vieraat viinikellariinsa...

Kehitys kehittyy, mutta ainutlaatuiset muistot säilyvät. Niin kuin se, kun muutama vuosi sitten istuin Ljubljanassa Dvorni-nimisessä baarissa ja maistelin kahdesta elvytetystä slovenialaisesta rypälelajikkeesta valmistettuja valkoviinejä: Pinelaa ja Klarnicaa.

Viinitarha ei ole vain hyviä makuja takaava raaka-aineaitta, se voi olla myös luonnon monimuotoisuutta. Kun viinintuottajalla on sisua kasvattaa tarhassaan alueen vanhoja alkuperäisiä rypälelajikkeita, antaa hän oman panoksensa maapallon kasviston monimuotoisuuteen. Ja historiaan! Viinitarhoissa on tarinoita, joilla on satoja vuosia pitkät juuret.

Suomesta saa huonosti slovenialaisia viinejä. Suoraan Alkon hyllyiltä löytyy kaksi rieslingiä, joita en ryhdy suosittelemaan. Tilausvalikoimassa olevaa kahta Branko Cotarin punaviiniä sen sijaan suorastaan tyrkytän, Terania ja Terra rossaa.

Teran on Triesten ympäristössä, molemmin puolin rajaa, ”maailmankuulu”. Sen koti on siellä, Karstin viinialueen kalkkikivimaassa. Se on suuri persoonallisuus ja niin kuin sellaisten kanssa tapaa olla, siitä joko pitää tai sitä inhoaa.

Cotarin viinit ovat enemmän kuin luomua: täysin manipuloimattomia ja luonnollisilla hiivoilla käyneitä, jo kolmevuotiaita myyntiin tullessaan. Halpaviinejä ne eivät ole. Hyllyiltä niitä voi etsiä Helsingin Arkadiasta ja Erottajan Alkosta. Ellei löydy, myymälät auttavat etsimisessä.

Viinivinkit

  • Teran, tilausnumero 923747, 28,80 euroa
  • Terra rossa (Teran, Merlot, Cabernet Sauvignon), tilausnumero 924447, 36,30 euroa




Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.


Myllyteatterin mainos

Vihreä Lanka 4/2019

Lue

Vihreä Lanka

4/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Hiilen monta hintaa (Lasse Leipola / Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri