Ydinaseet pitää kieltää kokonaan

21.5.2010

Johanna Sumuvuori

Ydinaseiden ihmiskunnalle aiheuttama uhka ei ole hävinnyt, vaikka ydinaseriisuntaan, ydinaseiden leviämisen estämiseen ja ydinenergian rauhanomaiseen käyttöön tähtäävä ydinsulkusopimus on jo keski-ikäinen.

Vuonna 1970 voimaan astunut YK:n ydinsulkusopimus viettää parhaillaan New Yorkissa koko toukokuun kestäviä nelikymppisiään.

Sopimuksen uudistamisen vaikeimmat kysymykset liittyvät Iranin uraanin rikastamisohjelmaan, Pohjois-Korean irtautumiseen sopimuksesta ja olemassa olevien ydinasevaltojen ydinaseriisuntaan. Erityisesti taktisten eli taistelukentillä käytettävien ydinaseiden rajoittaminen on osoittautunut vaikeaksi palaksi.

Kokouksen tunnelma on kuitenkin huomattavasti toiveikkaampi kuin viisi vuotta sitten, jolloin sopimusvaltiot eivät päässeet yksimielisyyteen loppuasiakirjasta.

Olin paikan päällä New Yorkissa seuraamassa kokouksen avajaisviikkoa. Silloin usean valtion edustajat painottivat, että poliittinen ilmasto on erityisen suotuisa ydinaseriisunnalle. Sama toiveikkuus pulpahteli esiin myös kokouksen yhteydessä pidetyissä parlamentaarikkojen ja kansalaisjärjestöväen tapaamisissa.

Uusi optimismi perustuu Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman vastikään esittämään visioon ydinaseettomasta maailmasta ja Yhdysvaltojen ja Venäjän huhtikuiseen sopimukseen strategisten ydinaseiden rajoittamisesta.

Uutta Start-sopimusta on hehkutettu käänteentekeväksi askeleeksi sekä Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteissa että ydinaseriisunnassa.

Ydinpelotetta kuitenkin edelleen ylläpidetään. Ydinsulkukokouksen avajaispäivänä Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton palautti odotuksia maan pinnalle muistuttamalla, että niin kauan kuin maailmassa on ydinaseita, myös Yhdysvalloilla on ydinpelote.

Viime aikoina kriittinen keskustelu Yhdysvaltojen Eurooppaan sijoittamista taktisista ydinaseista on voimistunut. Esimerkiksi Saksan hallitus on nostanut ydinaseriisunnan yhdeksi ulkopolitiikan kärkikysymykseksi ja kannattaa Yhdysvaltojen Saksaan sijoittamien taktisten ydinaseiden vetämistä pois.

Saksan liittopäivät hyväksyi maaliskuussa yksimielisen päätöslauselman, jossa vaaditaan ydinaseiden roolin pienentämistä Naton strategisessa konseptissa, jota uudistetaan Naton marraskuussa pidettävässä huippukokouksessa.

Ydinaseriisunta ei etene, elleivät nykyiset ydinasevallat ryhdy kunnianhimoisempiin uudistuksiin. Tavoitteeksi tulisikin asettaa ydinaseen luokitteleminen kemiallisen ja biologisen aseen tavoin täysin kielletyksi asetyypiksi.

Ydinaseriisuntaa ja ydinaseiden täydellistä kieltämistä tulisi käsitellä ihmisoikeuskysymyksenä. Geneven sopimuksissa ei säädetä yksityiskohtaisesti ydinaseista, mutta humanitaarinen oikeus vaatii sotaa käyviä osapuolia suojelemaan siviiliväestöä ja kieltää kaikki sodankäyntitavat, jotka aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä ja vakavia vahinkoja ympäristölle.

Haagin kansainvälinen tuomioistuin julisti vuonna 1996, että ydinaseiden käyttäminen ja niillä uhkaaminen on ”pääsääntöisesti vastoin kansainvälistä oikeutta”.

Kun ydinaseiden mahdollistamaa laajamittaista tuhoa ihmisille ja elinympäristöille peilaa humanitaarista oikeutta vasten, on selvää, ettei tällaisen aseen olemassaolon sallimiselle ole perusteita.

Vaikka valtiot pysyisivät ydinsulun piirissä, riski ydinaseiden leviämisestä ja ydinmateriaalien päätymisestä terroristien käsiin on kasvanut. Siksi kansainvälisen yhteisön olisi toimittava nopeasti ydinaseiden kieltämisen puolesta nyt, kun poliittinen ilmasto on suotuisa.

Tweet