Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Järki ja turvallisuus

13.4.2010

Rosa Meriläinen

Käyttäjän Rosa Meriläinen kuva

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja, joka puraisee blogissaan päivänpolitiikkaa kerran viikossa.

Murhenäytelmät saavat aina hetkeksi aikaan sen, että turvallisuusmääräykset näyttävät järkeviltä. Ensi kerralla, kun lentokone ei huonon sään takia laskeudu oikean valtion alueelle, nurisen vähemmän. Olenhan sentään oppinut jo käyttämään turvavöitä ja pyöräilykypärääkin – melkein aina.

Kansallisen hätätilan synnyttämällä turvallisuuden kaipuulla voidaan joskus perustella sellaisiakin turvallisuusmääräyksiä, jotka eivät liiemmin tehoa. Vihreät ovat usein etunenässä vartioimassa kansalaisoikeuksia, kuten ihmisten suojaa viranomaisten mielivallalta ja alati valvovalta silmältä.

Säännöllisesti tuntuu putkahtelevan esityksiä, joilla tätä suojaa nakerretaan. Itse istuessani hallintovaliokunnassa käsiteltiin esimerkiksi poliisin oikeuksia saada tietoja epäillyn rikollisen puhelinsoitoista ja sähköposteista.

Harmi vain, että ammattirikolliset osaavat käyttää prepaid-liittymiä ja vaihtuvia hotmail-osoitteita. Niinpä kaikkien ihmisten suojan nakertamisesta on tuolloin varsin vähän todellista hyötyä rikosten selvittämisessä.

Samaan aikaan, kun vihreät ovat yrittäneet tapella resursseja huumehoitoihin, putkahtelee erilaisia pakkohoitoesityksiä. Nyt on esitetty pakkohoitoa niille huumekuskeille, jotka ovat psykoottisia.

Kuitenkin pakkohoidoista tiedetään, että niiden teho on plus miinus nolla. Huumeriippuvuudesta eroon pääseminen on vaikeaa niillekin, joilla oma motivaatio on kunnossa.

Koska vihreiden energia on mennyt typerien esitysten torppaamiseen, liian vähän on harrastettu luovaa aloitteellisuutta ihmisten turvallisuuden parantamiseksi. Olisihan se ihan kiva juttu, jos terrori-iskut saataisiin ennalta ehkäistyksi ja pari pirikauppiasta kiinni.

Vihreät voisivat miettiä positiivisia omia avauksia, joissa järki ja turvallisuus yhdistyisivät sillä tavalla, että esitetyt toimet myös todella parantaisivat turvallisuutta, eivätkä ainoastaan turvallisuudentunnetta.

En tunne esimerkiksi huumepoliisin nykyisiä toimintaresursseja riittävän hyvin jyristäkseni tässä jotain ehdotonta, mutta voisi kuvitella vaikkapa kielikoulutuksen lisäävän heidän toimintakykyään. Ei olisi huono juttu minkään asian osalta, jos useampi poliisi ymmärtäisi venäjää.

Kielikurssit toki maksavat, mutta ei se salakuuntelukaan mitään halpaa hupia ole. Akateeminen vihreä väki hoksaa helposti, miten aikaa vievää puuhaa se on; ainakin sen ymmärtävät ne, jotka ovat ikinä joutuneet litteroimaan haastatteluaineistoja.





Viite