Kuvitellut ja todelliset turvallisuusuhat

2.3.2009

Jarkko Tontti

Kirjoittaja on kirjailija ja lakimies, joka käytti yläkvartaalia, kun antoi tuomioita liikennerikoksista. Lisää Tontin blogikirjoituksia löydät täältä.

Helsinkiläiset pelkäävät. Nettikyselyn mukaan puolet asukkaista on vakuuttunut, että kaupungin turvallisuustilanne on huonontunut.

Asialla ovat tosin olleet järjestäytyneet verkkohäiriköt. Tällä surkeimmistolla ei tunnu olevan muuta tapaa purkaa pahaa oloaan kuin kiljuminen pitkin keskustelupalstoja. Syvä osanottoni.

Kyselyn mukaan pelon tunnetta aiheuttavat muun muassa maahanmuuttajat, katuväkivalta ja joukkoliikenteen turvallisuus.

Pelkokokemukset ovat todellisia, vaikka pelko olisi aiheetonta. Humalainen sönköttäjä on kiusallinen ja joskus pelottava, vaikka vain harvoin oikeasti vaarallinen.

Tilastot ovat parasta lääkettä pelkoon.

Oikeasti kannattaa pelätä autoja. Vuonna 2008 tieliikenteessä kuoli 343 ja loukkaantui 8 474 ihmistä.

Näitä lukuja on hyvä verrata henkirikollisuuteen. Tappojen ja murhien lukumäärä on pysynyt vuosikymmenestä toiseen suurin piirtein samana, noin 150 hujakoilla. Uhri ja tekijä ovat useimmiten rappioalkoholisteja jotka listivät toisiaan.

Myös pahoinpitelyn uhriksi joutuminen on kohtuullisen harvinaista, paitsi jos kuuluu riskiryhmään eli siihen porukkaan, joka myös todennäköisimmin pahoinpitelee.

Liikenteessä kuolema sen sijaan voi korjata kenet tahansa. Kolmannes liikenteessä vuonna 2007 kuolleista jalankulkijoista menehtyi suojatielle.

Lähes päivittäin näen kaupungilla kävellessäni auton ajavan päin punaisia valoja.

Rangaistusten koventamista ehdotetaan usein keinoksi vähentää rötöstelyä. Useissa rikoksissa ankarammat rangaistukset eivät kuitenkaan auta, koska tekijä on siinä kunnossa, että tekojen seurauksia ei juuri pohdita.

Toisin on suuressa osassa liikennerikoksia (ja talousrikoksia). Jos sakot liikennerikoksista vaikka kolminkertaistettaisiin ja ajoluvat peruutettaisiin nykyistä herkemmin, arvelen, että se näkyisi pikkuhiljaa onnettomuustilastoissa. Ajokortti ei ole mikään perusoikeus.

Liikennevalvontakameroita voisi olla kaupunkien keskustoissa ja maanteillä paljon nykyistä enemmän. Kamera maksaa saatuina sakkoina itsensä takaisin.

Tarvitaan myös lisää poliiseja, tavallisia konstaapeleita ilman konetuliaseita ja urkintaoikeuksia, ei epämääräisin valtuuksin toimivia yksityisiä turvamiehiä. Maahanmuuttajataustaiset poliisit ovat paras täsmälääke maahanmuuttajiin kohdistuvia pelkoja vastaan.