Näkemiin Nokia

9.3.2009

Jarkko Tontti

Kirjoittaja on kirjailija, joka syntyi Kekkosslovakiassa mutta ei haluaisi kuolla Nokiastanissa. Lisää Tontin blogikirjoituksia löydät täältä.

Toivon tietoliikenneyritys Nokian siirtävän pääkonttorinsa mahdollisimman pian pois Suomesta. Osaksi toivon sitä avoimen yhteiskunnan puolustamisen nimissä. Suurin huoleni koskee maan taloudellista kehitystä.

Sodasta toipuva Suomi sai vapahtajakseen Urho Kekkosen, presidentin, joka johdatti maan vaurauteen ja piti veli venäläisen aisoissa. 1990-luvun lamasta toipuva Suomi sai vapahtajakseen Nokian, kännykkäfirman, joka toi toivoa toivottomuuteen ohittamalla kaikki kilpailijansa, varsinkin sen ruotsalaisen.

Hinta Kekkosen komennosta oli kova, kuten kaikki tietävät. Maa vajosi henkilökultin pauloihin, ja kansainvälisessä katsannossa Kekkonen oli samaa kastia kuin itäblokin elinikäiset johtajat. Suomalaisen demokratian alennustila kulminoitui Kekkosen valintaan poikkeuslailla presidentiksi ilman vaaleja.

Myös Nokian hinta Suomelle on kova. Kun yhdessä Euroopan pienimmistä maista majailee yksi Euroopan suurimmista yrityksistä, on avoin yhteiskunta toisinaan ahtaalla kuin konsanaan Kekkosen aikaan.

Kuten Kekkonen, Nokia saa tahtonsa useimmiten läpi ilman mitään painostustoimia. Tiedetään etukäteen mitä se haluaa.

Tosiasia on, että Olli-Pekka Kallasvuolla ja Jorma Ollilalla on tässä maassa enemmän valtaa kuin on useimmilla valtioneuvoston ministereillä. Mutta toisin kuin ministerin, Kallasvuota tai Ollilaa ei voi äänestää pois vallasta.

Kuten Kekkosesta, Nokiasta levitetään vaikutelmaa, että se on maan hyvinvoinnin takaaja.

Höpöhöpö. Oikeasti hyvinvointi perustuu tuhansiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Niitä tarvitaan lisää.

Iso osa lahjakasta väkeä siirtyy nykyään automaattisesti Nokia-konglomeraatin koneiston muttereiksi, sen sijaan että he perustaisivat omia firmojaan. Tarvitaan enemmän pystypäisiä ja luovia kansalaisia, vähemmän yhden jättiyrityksen komentoon tyytyviä palkollisia.

Puhumattakaan siitä, että jokaisen EU-maan talous on niin monin sidoksin riippuvainen muiden jäsenmaiden talouksista, että puhe kansallisesta taloudellisesta edusta on kyseenalaista.

Jos Nokia siirtyisi vaikka Saksaan, se säteilisi yhä työtä ja hyvinvointia ympäri Euroopan, mutta se ei olisi enää samanlainen avoimen yhteiskunnan kannalta kyseenalainen tekijä kuin se on nyt.