Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Rakkaus, rikkaiden etuoikeus

12.10.2007

Elina Hirvonen

Käyttäjän Elina Hirvonen kuva

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja.

Elina Hirvonen

Nainen on kaunis. Hän on käynyt juuri kampaajalla, kiinnittämässä lyhyeen tukkaan Brasiliasta ostetut intialaisnaisen hiukset.

Hän hymyilee ja elehtii vilkkaasti, ohuet renkaat helisevät ranteissa. Hän on 24-vuotias ja haluaa yliopistoon opiskelemaan lakia.

Miehen tukka on lyhyt ja harmaa. Puvun napit kiristävät vatsan kohdalta. Mies juo Coca-Colaa nopein kulauksin ja puhuu ajasta, jolloin Beatles mullisti englannin kielen aseman.

Hän on 58-vuotias ja muuttamassa vakituisesti Portugalista Mosambikiin.

Istumme tyylikkäässä baarissa Mosambikin pääkaupungissa Maputossa ja yritämme peittää kiusaantuneen tunnelman.

Hetken kuluttua mies vetoaa töihin ja lähtee, me kumarrumme naisen puoleen ja kysymme: ”Miten te kaksi tapasitte?” Minulla ja ystävälläni on sama mielikuva: nainen on ollut prostituoitu ja mies on ostanut suhteen.


Nainen kertoo, miten hän istui kahvilassa lukion lounastauolla kuusi vuotta sitten, näki miehen ja sanoi ystävilleen: ”Hänestä tulee minun mieheni”.

Hän kertoo, miten pitsaa syövä mies vastasi katseeseen hämmentyneenä. Nainen juoksi miehen perään ulos kahvilasta, istui autoon ja kysyi mitä kuuluu.

Tapaamisista seurasi lahjoja: hajuvettä, ajokortti, vaihto yksityiseen kouluun. Nyt mies auttaa naista tämän bisneksen rahoittamisessa ja maksaa yliopiston lukukausimaksut, jos nainen pääsee sisään.

Juttelemme kevyesti. Niin kuin puhuisimme mistä tahansa parisuhteesta ystävien kesken.

Silti tuntuu pahalta. Paha olo jatkuu matkalla kotiin miehen naiselle ostamassa autossa, ja yöllä unta odottaessa.


”Kaupunki on täynnä samanlaisia pariskuntia”, sanoo Maputossa asuva ystävä, kun kerromme illasta baarissa.

Tietenkin. Muistamme nuoria mustia naisia ja vanhoja valkoisia miehiä kahviloissa ja kaduilla käsikkäin. Ja rantabaarin pari päivää aikaisemmin, keski-ikäisen humalaisen eurooppalaisen naisen suutelemassa nuorta afrikkalaista poikaa.

Paha olo mietityttää. Mistä se tulee?

Siitä, että mies näytti isoisältä ja nainen olisi voinut olla oma pikkusisko? Siitä, miltä naisen silmät näyttivät, kun hän kertoi yksinäisistä illoista diskossa, kun mies jo nukkuu kotona?

Siitä, miltä tuntui katsoa miestä ja naista ja ajatella ihmistä, jota rakastaa eniten.


Ilta baarissa oli kiusallinen, koska tuntui että pöydän ääreen olivat tiivistyneet vallan ja ihmisten mahdollisuuksien kierot rakenteet. Ja että yritimme leikkiä, että emme huomaisi niitä lainkaan.

Paha olo tuntuu tekopyhältä. Hemmotellun romantikon pahoinvoinnilta, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta määritellä rakkautta, kumppanuutta ja halua samalla tavalla.

Ja ennakkoluuloiselta. Missään vaiheessa ei käynyt mielessä, että miehen ja naisen välillä voisi olla mitään muuta, kuin monisyinen vallan ja hyväksikäytön side.

Ja lohduttomalta. Että ei riitä, että köyhyys ja rikkaus määrittävät kuka pääsee lääkäriin tai kouluun, vaan tunkeutuvat kaikille elämän alueille tavoilla, jotka haluaisi pitää kaukana omasta, sietämättömän etuoikeutetusta maailmasta.





Viite