Vihreän Langan logoVihreän Langan logo
Blogi

Suuri kulttuurin vientimatka

6.11.2009

Elina Hirvonen

Käyttäjän Elina Hirvonen kuva

”Ennen vaaleja O tuli hänen taloonsa keskustelemaan rahasta.”

Paikka on kustannusalan ihmisten suosima ravintola New Yorkissa. ”Hän” on amerikkalainen kustantajani ja ”O” presidentti Barack Obama.

Hetki sitten piskuisessa kirjakaupassa New Yorkissa oli tilaisuus, jossa luin otteita keväällä Yhdysvalloissa ilmestyneestä esikoisromaanistani When I Forgot. Yleisössä oli paljon ystäviäni ja New Yorkissa asuvia suomalaisia. Kirjoja myytiin kymmenen.

Olen ollut tilaisuuden takia New Yorkissa viikon. Kyseessä piti olla suuri markkinointimatka, mutta kustantaja onnistui järjestämään vain yhden tilaisuuden. Se ei haitannut heitä. Lennot maksettiin Suomesta, ja asun kustantajani luona. Maksan itse kuluni.

Saan noin yhden dollarin kirjalta, eli tienasin viikon aikana kymmenen dollaria. Rahahanat aukeavat vasta, kun kustantamon ”markkinointikulut” on katettu.

Suomessa on viime vuosina tohistu paljon kulttuuriviennistä. On valtion asettama kulttuuriviennin tukiverkko, seminaareja ja puheita Suomen ”brändistä”. Aina kun luen uutisia kulttuuriviennin virkamieskoneistosta, mieleen tulee Sambian korruption vastainen komitea. Se on valtiollinen elin, joka suoltaa mietintöjä, joita kukaan ei lue. Työllä ei ole mitään tekemistä korruption vastustamisen kanssa.

Olen kiertänyt muutaman viime vuoden aikana markkinoimassa esikoisromaanini käännöksiä seitsemässä maassa. Samalla olen oppinut kirjallisuuden viennistä kaksi asiaa.

Ensinnäkin, yksikään ulkomainen kustantaja ei halua ostaa suomalaista brändiä, vaan hyvän kirjan. Sen kirjan myymiseen ei tarvita kymmentä mietintöä, vaan hyvä käännösnäyte ja rohkeutta puhua vieraita kieliä. Ja, todellisuus on äärettömän kaukana juhlapuheiden pönötyksestä.

Kirjamatkoillani olen nukkunut välillä ystäväni vaatekomerossa, ja nyt hyvin kummallisen kustantajan kotona. Olen esiintynyt suuressa salissa yhdelle ihmiselle ja vastannut radiohaastattelussa absurdeihin kysymyksiin Suomen koulumurhista. Olen viettänyt pitkiä aikoja vieraissa maissa omalla kustannuksella, ja karhunnut muutaman sadan euron ennakoita ulkomaisilta kustantamoilta vuosia.

Silti kirjan matkassa maailmalle on ollut kauneutta, jota ei voi mitata rahassa. Se on ollut riemu kirjan elinkaaren kasvamisesta, ja hetket, jolloin eri maasta tulevat lukijat kertovat kokemuksiaan kirjasta. Siihen riemuun ei ole tarvittu suureellisia seminaareja, vaan rohkea kustantaja Anna-Riikka Carlson, joka lensi Lontoon kirjamessuille Ryan Airin lennoilla, ja hurmasi ulkomaiset kustantajat puhumalla brändin sijaan kirjasta.

New Yorkissa opin, että kustantajani on suuri poliittinen rahoittaja, ja kuulin juoruja valkoisesta talosta. Ravintolan ruoka on ihanaa, ja olo kuin televisiosarja West Wingin jaksossa.

Samalla mietin, miten tässä näin kävi. Miten päädyin viikoksi tänne ”markkinoimaan” kirjaa, jonka myynnistä toistaiseksi hyötyy vain amerikkalainen miljonäärikustantaja, joka maksaa koko reissusta vain yhden, joskin taivaallisen, päivällisen?




Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.

Vihreä Lanka 3/2019

Lue

Vihreä Lanka

3/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Hiilen monta hintaa (Lasse Leipola / Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri