Tarja Halonen, kiukkuinen hemulitäti

15.12.2008

Jarkko Tontti

Kirjoittaja on kirjailija, joka toivoo Suomesta pystypäisten kansalaisten yhteiskuntaa, jossa ei vahvoja johtajia kaivata. Lisää Tontin blogikirjoituksia löydät täältä.

Tarja Halonen vastustaa posket punaisina presidentin vallan vähentämistä. Hän ei hyväksy parlamentaarisen demokratian pystyttämistä Suomeen, entiseen tsaarin suuriruhtinaskuntaan, jossa maan hiljaiset edelleen halajavat vahvaa johtajaa.

Asiassa on koomiset puolensa. Perinteisesti vahvaa johtajaa on kaivattu oikeistossa, mutta nyt demarit ovat ryhmittyneet siilipuolustukseen Halosen taakse ja puolueen fiksuimmisto on painettu hiljaiseksi.

Kun taustoja tuumii, Halosen kannalle löytyy ymmärrettävät syyt. Tarja Halonen on pitkän linjan demari. Hän oli demari jo silloin kun puolue ei vielä ollut möhömahaisten eliittiduunarien etujärjestö vaan tavoitteli sosialismia, ”ei revoluution vaan evoluution kautta.”

Sosialismi on järjestelmä, joka väittää olevansa kansan asialla herroja vastaan. Käytännön toteutuksena sosialismi on autoritaarinen komentoyhteiskunta, jossa asioista päättävät arvostelun yläpuolella olevat vahvat johtajat.

Tarja Halonen on myös Kekkosslovakian kasvatti. Hän on elänyt suuren osa elämästään maassa, jossa presidentinvaalit olivat muodollisuus ja jossa sanat parlamentaarinen demokratia eivät tarkoittaneet mitään. Halonen pitää vallastaan kiinni tarmolla, jota Kekkonenkin kadehtisi.

Mikä on parlamentaarisen demokratian ydin? Se on jatkuva vastuunalaisuus. Poliittisen johdon - pääministerin ja hallituksen - on nautittava demokraattisesti valitun parlamentin luottamusta koko ajan. Jos meno ei tyydytä, johtajat voidaan vaihtaa nopeasti.

Tämän vastakohta on populistinen presidentinvalta josta surullisin esimerkki löytyy Venäjältä. Ja - voi kuinka yllättävää - Putinista tai muista roistovaltion johtajista Halonen ei poikkipuolista sanaa laita, toisin kuin useimpien Euroopan maiden johtajat.

Kuten Venäjällä ja Yhdysvalloissa, Suomessakaan presidentti ei ole virkakautenaan vastuussa tekemisistään kenellekään.

Ja presidentinvaalit, no niin. Niissä pelataan löysillä mielikuvilla ja halvalla retoriikalla. Henkilöihin asioiden sijasta keskittyvät vaalit ovat ihmisten tyhmentämisen ykköskeino kaikkialla maailmassa.

Vertaavat Tarja Halosta Muumimammaan. Metsään menee. Muumilaaksosta löytyy nimittäin Haloselle paljon osuvampi vertailukohta. Muistatteko hemulitädin kirjasta Muumipapan urotyöt? Känkkäräluonteinen hemulimamma kasvatti Muumipappaa orpokodissaan, kunnes tämä sai tarpeekseen ja karkasi elämään omaa elämäänsä.

Pelkään pahoin, että osa suomalaista ei edes halua ulos kasvatuslaitoksesta, vaan tyytyy kiukkuilevan hemulin komentoon.