Valmis kuolemaan Kongossa?

20.11.2008

Elina Hirvonen

Lapsisotilaita. Joukkoraiskauksia. Irti leikattuja raajoja.

Uutiset Kongon demokraattisesta tasavallasta ovat niin ahdistavia, että tekee mieli vaihtaa kanavaa. Konfliktin juuret ovat uuvuttavan monimutkaiset. Kuka on kenenkin puolella ja miksi?

Ja pitääkö tästä olla kiinnostunut? Entä jos Kongo on vain esimerkki siitä, mitä Afrikka pahimmillaan on – taistelevia heimoja, joita YK ja EU yrittävät turhaan saada elämään rauhassa?

Kongon sodassa on kuollut vuoden 1998 jälkeen arviolta 5,4 miljoonaa ihmistä – enemmän kuin missään muussa konfliktissa toisen maailmansodan jälkeen.

Lokakuussa Kongon YK-joukkojen komentaja Vicente Diaz de Villagas erosi. Nimettömänä pysyneet virkamiehet kertoivat Villagasin kritisoineen sitä, että rauhanturvaoperaatiolta puuttui resursseja.    

Neljätoista vuotta aikaisemmin toinen YK-joukkojen komentaja Roméo Dallaire aneli resursseja Ruandan kansanmurhan estämiseksi. Niitä ei myönnetty. Dallairen rooliksi jäi seurata lähes miljoonan ihmisen kansanmurhaa ja käsitellä kokemusta myöhemmin terapiassa ja kirjassa.

Paljon Kongon nykypäivässä kietoutuu Ruandaan. Belgian kuningas Leopoldin sadistiseksi leikkikentäkseen muuttama maa eli hirmuhallitsija Mobutu Sese Sekon viimeisiä vuosia, kun naapurimaan tapahtumat romuttivat toivon paremmasta.

Ruandan kansanmurhan jälkeen monet siihen osallistuneista sotilaista pakenivat Kongoon. YK antoi heille vastuun pakolaisleirien ruuan jakelusta, ja seurauksena hyvin ruokitut sotilaat aloittivat iskut Ruandaan.

Ruandan tutsihallinto hyökkäsi Kongoon ja tuki presidentiksi Joseph Kabilaa, jonka toivoi lopettavan äärihutujen iskut. Näin ei tapahtunut, ja Kongon kapinallisjohtaja Laurent Nkunda  taistelee nyt hallitusta vastaan virallisena syynä Kongon tutsien suojeleminen.

Molempia osapuolia yhdistää siviileihin kohdistuva järjetön väkivalta.

Nyt sota uhkaa laajeta muihin Afrikan maihin, ja YK ja EU harkitsevat lisäjoukkojen lähettämistä alueelle. Tähän mennessä kansainvälinen yhteisö on pystynyt katsomaan miljoonien ihmisten tappamista Kongossa yhtä helposti kuin Darfurissa ja Ruandassakin.

Ja toisaalta, miksi ei pystyisi? Kongon konfliktin lopettaminen vaatisi todennäköisesti samaa kuin Ruandan kansanmurhan estäminen olisi vaatinut: sitä, että kansainvälinen yhteisö lähettäisi paikalle riittävästi sotilaita, joilla olisi oikeus taistella, ja jotka saattaisivat kuolla operaation aikana.

Sellaisia ei ole helppo lähettää alueelle, jonka suhteen yhdelläkään vauraalla maalla ei ole erityisiä intressejä. On vain kongolaisten intressi elää ilman silmitöntä väkivaltaa.

Ja se ikävä asia, että vaikka Kongossa väkivaltaan syyllistyvät kongolaiset sotilaat, väkivallan historia ei ole kaukaista ja outoa, vaan osa Euroopan historiaa.

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja. Lisää Hirvosen blogitekstejä löydät täältä.

Tweet