Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Erilainen nuori

Erno Enkelberg

Erkki Perälä.
matkalla hämmentämään. Kallio- ja kaupunkiaktiivi Erkki Perälä haluaa lisää kansalaisvaikuttamista ja vähemmän eriarvoistumista. Itse hän tykkää tuulettaa vihreiden politiikkaa, byrokratiaa ja Kallion nimby-ilmapiiriä.Erno Enkelberg

matkalla hämmentämään. Kallio- ja kaupunkiaktiivi Erkki Perälä haluaa lisää kansalaisvaikuttamista ja vähemmän eriarvoistumista. Itse hän tykkää tuulettaa vihreiden politiikkaa, byrokratiaa ja Kallion nimby-ilmapiiriä.

27.4.2012 10.02

Anu-Elina Lehti

Erkki Perälä oli Uuden Suomen blogipalvelussa hetken suositumpi kuin kohubloggaaja Jouko Piho. Siksi tämä Kallio-liikkeen isä on myös vihreiden nuori toivo.

On vuosi 2006. Lontoon Brunelin yliopistossa opiskelijavaihdossa oleva Erkki Perälä on rekisteröitynyt uuteen, vain yliopisto-opiskelijoille avoinna olevaan verkostopalvelu Facebookiin.

Ladattuaan profiilisivulle oman kuvansa hän kirjoittaa ensimmäisen statuksensa: Erkki Perälä is sleeping.

Kuusi vuotta myöhemmin Erkki Perälä on yhä Facebookissa. Nukkumisen sijaan hän käy päivittäin kiihkeää poliittista debattia yli tuhannen kaverinsa kanssa. Syyskuussa 2011 hän kyllästyy saarnaamaan omilleen ja puhkaisee punavihreän kuplan.

Perälä avaa blogin arvokonservatiivisista kirjoittelijoista tunnetun Uuden Suomen alustalle. Hänen ensimmäinen julkinen tekstinsä käsittelee Jussi Halla-Ahon heittoa Kreikan sotilasjuntasta. Seuraa kymmenen maltillista kommenttia. Blogin seuraavankin postauksen aihe on Halla-Aho, ja nyt lukijat heräävät. Seuraa 132 kommentin keskusteluketju, jossa Perälä pysyy ihailtavan analyyttisenä ja kohteliaana.

”Se on myös sosiaalinen eksperimentti”, sanoo Perälä blogattuaan Uuden Suomen sivuille viisi kuukautta.

Hän hörppii mustaa teetä Hakaniemen hallin yläkerrassa sijaitsevassa kahvilassa. Paikka on kompromissi, sillä ravintola Rytmi ei ole auki näin aikaisin aamulla.

Perälä puhuu rauhallisella äänellä ja nauraa paljon. Blogistaniassa hänen pitää kuitenkin puhutella yleisöään eri tavalla. Mitä suurempaan ääneen karjuu, sitä enemmän tekstille kertyy lukijoita. Perälän suurin riemunaihe oli Uuden Suomen villisti profetoivan bloggarin, Jouko Pihon syrjäyttäminen lukijatilastoissa.

Nyt Perälän kirjoitustahti on hidastunut. Hän keskustelee Uuden Suomen sijasta mielummin Facebokissa, sillä siellä ihmiset ovat kohteliaita ja esiintyvät omilla nimillään.

”Alkuinnostuksen jälkeen päädyin bloggaamisessa siihen tulokseen, etten voi käyttää kaikkea aikaani vastailemalla äärimmäisille ihmisille.”

Vihreiden nuorisojärjestön Vinon entinen puheenjohtaja ja nykyinen kaupunkiaktiivi on ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon ensi syksyn kunnallisvaaleissa.

Hänessä on selvästi aineksia uudeksi Paavo Arhinmäeksi. Erkki Perälä näyttää hipsteriltä, hän on ironinen ja älykäs. Ylihintaisia palkkioita nostava somekonsultti korostaisi analyysissä myös Perälän väkevää nettipresenssiä.

Lisää kierroksia tuo asia, josta Perälä kieltäytyy puhumasta. Viime joulukuussa Perälä bongattiin Linnan juhlista. Hän oli Suomen kuumimman naiskirjailijan, Riikka Pulkkisen, avec.

Oli aika, jolloin Erkki Perälä ei ollut se Erkki Perälä.

Kallio-liikkeen isä on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Savonlinnassa. Perälän isä oli yksityisyrittäjä, äiti puolestaan opettaja, joka myöhemmin väitteli kauppatieteiden tohtoriksi. He tapasivat Hampurissa 1970-luvulla.

Perälän kirjahyllyssä on muistona isän opinnäytetyö, joka käsittelee Länsi-Saksan trikoomarkkinoita.

”Jostain täysin käsittämättömästä syystä vanhempani päättivät lopulta asettua Savonlinnaan.”

Isä kuoli Erkin ollessa 11-vuotias. Ylileveisiin oransseihin housuihin pukeutunut esiteini koki olevansa erilainen nuori. Kun isosisko muutti Helsinkiin opiskelemaan, pikkuveli seurasi perässä ja aloitti opinnot Alppilan lukiossa. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 2001, kävi välissä laivastossa Upinniemessä ja pääsi 2003 Helsingin yliopistoon opiskelemaan valtio-oppia.

Erkki Perälä halusi virkamieheksi, sillä ammatissa pääsi tekemään työtä yhteiskunnallisten asioiden edistämiseksi. Lisäksi virkaura tarjosi ylenemismahdollisuuksia.

Vuonna 2008 Perälä pääsi harjoitteluun oikeusministeriöön. Se sujui niin hyvin, että hän jäi ministeriöön kahdeksi vuodeksi tekemään suunnittelijan sijaisuuksia.

Perälä kehuu entistä työyhteisöään, mutta kyseenalaistaa nykyään virkamieslähtöisen lainvalmistelutavan.

”Kahdessa vuodessa näin työn syklit hyvin. Järjestelmä on sellainen, että samat virkamiehet istuvat samoissa työryhmissä ja sanovat niissä ne samat asiat kuin aina ennenkin. Se ei ole kovin hedelmällistä.”

Perälän mukaan byrokratia toistaa itseään aina saman kaavan mukaisesti. Ensin havaitaan yhteiskunnallinen ongelma, sen jälkeen asetetaan työryhmä tekemään selvitystä. Kun työryhmä saa vihdoin pohdintansa valmiiksi, se tekee loppuraportin, joka päättyy lauseeseen ”asiaa tulee jatkoselvittää”.

Näin päädytään samaan tilanteeseen mistä aloitettiin.

Kokemukset junnaavasta lainvalmistelutyöstä sekä yhteistyöprojektit Luonto-liiton pääsihteerin Leo Straniuksen kanssa vaikuttivat vahvasti Erkki Perälän näkemyksiin demokratiasta.

”Ihmisten osallistuminen on nykyään verkostomaista. Nuoremmat ikäluokat eivät halua enää sitoutua puolueisiin tai järjestöihin, vaan he haluavat tehdä konkreettisia asioita.”

Kun Helsingin Kalliossa ruoka-apua jakanut Heikki Hursti sai vuosi sitten pääsiäisenä huomautuksen häiriöstä taloyhtiönsä isännöitsijältä, Erkki Perälä havahtui. Muutamat Helsinginkadun asukkaat valittivat leipäjonon imagohaitasta ja sen negatiivisesta vaikutuksesta asuntojen hintoihin.

Heikki Hurstin leipäjono haluttiin siirtää pois silmistä. Ärsyyntynyt Perälä kaivoi tietokoneensa kansioista kirjoittamansa manifestin, joka käsitteli Kallion tilannetta ja uudenlaisen kaupunginosayhteisön tarvetta. Syntyi Kallio-liike, jonka mielestä leipäjonot tulisi lakkauttaa sosiaaliturvaa parantamalla, ei siirtämällä köyhät pois silmistä.

Facebookissa nimbyilyä vastustava kansanliike alkoi elää orgaanisesti, ja pian se oli synnyttänyt kaupunginosafestivaalin, kirpputoreja sekä konsertteja.

Kallio-liikkeen keskeisimmät teesit, sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen ja kansalaisvaikuttamisen lisääminen ovat myös Perälän keskeiset teemat syksyn kunnallisvaaleissa. Puolueeseen hän liittyi 2008, kun vanhat kaverit Martti Tulenheimo ja Emma Kari pyysivät Perälää vihreiden listalle Helsingin yliopiston edustajistovaaleissa.

Päätös ei ollut helppo, sillä Perälä oli suhtautunut poliittisiin puolueisiin nihkeästi koko aikuisikänsä.

”Minulle tulee aina likainen olo, kun politiikan tutkimusta opiskellut ihminen ryhtyy poliitikoksi. Nyt olen juuri sellainen halveksimani henkilö.”

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden järjestön Vinon puheenjohtajaksi Perälä valittiin vuonna 2008. Kaupunginvaltuutettu Johanna Sumuvuori kuvailee puoletoveriaan skarpiksi ja aktiiviseksi ihmiseksi.

”Erkki on selkeästi vihreän politiikan tulevaisuuden nimi, ellei jo nykyhetken. Hän on hyvä haistamaan poliittisia kuvioita ja saa muut helposti kuuntelemaan näkemyksiään.”

Perälän kanssa yhteistä kirjaa peruskoulun tulevaisuudesta kirjoittava tutkija Tommi Laitio kehuu tätä ennakkoluulottomaksi.

”Hän on rohkeasti kyseenalaistanut puolueen käytäntöjä. Lisäksi hän on ehkä vihreiden parhaita tyyppejä luomaan mielikuvaa siitä, että politiikka on siisteintä ikinä.”

Puolueensa julkista arvostelua Erkki Perälä ei ole kaihtanut. Vuonna 2009 Vihreä Lanka julkaisi Perälän kirjoittaman kymmenen kohdan listan vihreiden tabuista.

Perälä moitti tekstissään muun muassa sitä, ettei puolueen johto uskalla julkilausua vihreiden puoluekokouksen hyväksymää pyrkimystä erottaa kirkko ja valtio toisistaan. Myös puolueen arvoihin listattu löpero termi monikulttuurisuus sai huutia.

Tabut eivät tainneet loppua niihin kymmeneen. Perälä kertoo vinolaisten keskuudessa kulkeneesta vitsikkäästä hokemasta ”kaikki tuki viestinnälle”.

”Nykyään syytetään aina järjestelmällisesti viestintää, jos asiat eivät suju toivotusti. Koskaan ei tunnusteta, että jotain on tehty väärin jo alun alkaen.”

Hyvänä esimerkkinä Perälä pitää vihreiden kantaa Portugalin tukipakettiin. Hänen mukaansa tukipaketista tehty analyysi ja siitä annettu lausunto oli liian monimutkainen. Kun lehdistö poimi epämääräisen ulostulon sivuilleen sellaisenaan, johto koki median tulkinneen puoluetta väärin.

”Ei viesti voi onnistua, jos sanoman sisältö on niin monimutkainen, ettei kukaan ymmärrä sitä”, Perälä sanoo.

Toinen häntä viime aikoina hiertänyt seikka on puolueen sieto sisäistä kritiikkiä kohtaan. Perälän mukaan vihreissä on aina ajateltu, että sana on kaikille vapaa eikä esimerkiksi nuorisojärjestölle ole tarvetta. Sillä kaikki vihreäthän ovat nuoria ja radikaaleja.

”Meillä on ihan samanlaisia sukupolvieroja kuin muissakin puolueissa. Esimerkiksi viime vaalikaudella sisäistä kritiikkiä ei oikein pidetty sopivana. Silloin koin, että Vinoa yritettiin vaientaa.”

Onneksi on Facebook, Twitter ja Uuden Suomen blogialusta.

Siellä Erkki Perälää kuunnellaan.

Erkki Perälä

  • Syntyi Savonlinnassa vuonna 1982. Asuu nykyisin Helsingin Alppilassa.
  • Koulutukseltaan valtiotieteiden kandidaatti. Valmistelee parhaillaan gradua peruskoulun kansalaiskasvatuksesta.
  • Työskennellyt suunnittelijana oikeusministeriössä 2008–2010.
  • Vihreiden nuorten ja opiskelijaliiton puheenjohtaja vuonna 2009. Vuonna 2010 Perälä oli Euroopan vihreiden nuorten hallituksen jäsen. Vuonna 2011 hänet valittiin vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtajaksi.
  • Harrastaa aktiivista musiikinkuuntelua, keikoilla käyntiä ja lenkkeilyä.
  • Seuraa Twitterissä näyttelijä-koomikko Steven Fryta ja blogeissa Otso Kivekkään Muukalaisia vesirajassa ja Osmo Soininvaaraa.
  • Yksi Koijärven pesänjakajat -blogin kirjoittajista.

 



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.