Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Vakavasti ottaen

Markus Sommers

Pertti Jarla.
suoraselkäinen kalliolainen. Pertti Jarla omassa persoonassaan.Markus Sommers

suoraselkäinen kalliolainen. Pertti Jarla omassa persoonassaan.

7.9.2012 14.52

Sammeli Heikkinen

Pertti Jarla piirtää huumorisarjakuvaa, muttei ymmärrä ironiaa. Jarla tunnustaa väriä ja toivoo sitä muiltakin.

Pertti Jarla puhuu paljon. Nopeasti, polveilevasti ja aiheesta usein liveten. Melkein hermostuneesti.

Fingerpori-taiteilijalla ei ole useimmista haastattelukuvista tuttuja paksusankaisia laseja tai naamalle väännettyä hassunyrmeää ilmettä. Habitus on sen verran kaukana siitä mitä odotin, etten tunnista Jarlaa kun ensimmäisen kerran vilkaisen baariin sisälle. Vaikka hän on ainoa asiakas.

No joo – niin kuin Jarla sanoo silloin, kun puhe on lipeämässä suuntaan, johon hän ei halua jatkaa. Tässä haastattelussa ei ole tarkoitus puhua huumorista ja Fingerporista. Ainakaan paljon. Väistämättä juttu kuitenkin kiertyy Fingerporin ympärille.

Fingerporin vuoksi Jarlan odotetaan olevan hauska ja pilapuheet iloiten vastaanottava ihminen. Myös silloin, kun ihmiset kommentoivat hänen blogikirjoituksiaan.

”Jos jostain suuttuu, ihmiset ajattelevat, että onpa se huumorintajuton. Joskus voi tulla väärinkäsityksiä. Mä olen tosi huono tajuamaan ironiaa. Fingerporissakaan ei ole ironiaa vaan vitsejä.”

Jarla aloitti Tähän on tultu -bloginsa pitämisen Suomen Kuvalehdessä vähän yli vuosi sitten, kun pari lehden toimittajaa pyysi. Jarla ajatteli, että voi aivan yhtä hyvin kirjoittaa blogia pientä korvausta vastaan kuin avautua samoista asioista ilmaiseksi Facebookissa.

Tarkoitus ei ollut kirjoittaa mitään huumoriblogia. Jarlalle ehdotettiin aiheiksi esimerkiksi Skepsistä ja Sanoma Oy:n avustajasopimusta, koska hän on Skepsiksen jäsen ja Sanoman avustaja.

”Olen kuitenkin päätynyt kirjoittamaan samoista perussuomalaisjutuista kuin kaikki muutkin. En mä osaa kirjoittaakaan muusta kuin siitä, mikä itseä kiinnostaa.”

Jarlan blogi on nettijulkaisuksi kiihkoton ja melko analyyttinen. Ei mitään persujen – tai muidenkaan – tönimistä.

Kun James Hirvisaaren avustaja Helena Eronen joutui vaikeuksiin hihamerkkikirjoituksensa vuoksi, Jarla arveli, että Eronen oli pyrkinyt ironiaan. Hän ei jättänyt asiaa tähän vaan teki jotain minkä käytännössä koko muu media jätti tekemättä. Jarla kysyi Facebookissa Eroselta, ”mitä mieltä olet mamuista ja muista?” ja julkaisi sitten blogissaan Erosen vastauksen.

Heinäkuussa Jarla taas käsitteli Hirvisaaren Facebook-möläytystä, jossa tämä nimitti vihreitä ja vasemmistoliittoa homopuolueiksi. Jarla epäili, onko Hirvisaari sanansa mittainen.

Siis niin, että toimisiko hän tuon Facebook-mielipiteen mukaan eduskunnan kuppilassa. Menisikö kysymään vihreiltä kansanedustajilta, että ”Ootteko vähän homoja? Taidatte olla homoja”. Ottaisiko Osmo Soininvaaralta lasit, laittaisiko päähänsä ja keekoilisi ympäriinsä muiden nauraessa.

Eli kyllä blogissa huumoriakin on. Mutta sen perusteella Jarlaa on vaikea lyödä johonkin tiettyyn ryhmään, kuten viherstalinistiksi tai hompanssirasistiksi.

”Olin vähän imarreltu, kun Hommaforumilla joku kirjoitti minusta, että mikä toi oikein on.”

Sitäpaitsi on vaikea ennustaa, miten sanoma tulkitaan. Fingerpori-stripeissä seikkailee silloin tällöin Hitler tai muita natseja. Näitä strippejä on Jarlan mukaan esitelty Moskovassa antifasistisen sarjakuvan näyttelyssä.

”Toisaalta yksi mimmi tuli kehumaan näitä samoja strippejä, että tosi hyviä nämä sun fasismisarjakuvat. Tykkään niistä, kun olen natsi itsekin.”

Jarla ei ole puolueeton. Presidentinvaaleissa hän tuki Pekka Haavistoa sarjakuvakampanjalla ja on luvannut kunnallisvaaleissa parille tutulle vihreälle ehdokkaalle, että tekee näille vaalisarjakuvat.

Hän saattaa osallistua muutenkin vaalikampanjointiin, esimerkiksi ”lavajuontajana tai jotenkin”.

Miksi juuri vihreät?

”Mulla ei ole selkeää puoluekantaa. Enkä ole aina äänestänyt vihreitä. Kaikissa testeissä sijoitun kyllä keskustan vasemmalle puolelle.”

Jarlan mielestä ei ole mitään järkeä piilotella sitä, ketä haluaa äänestää. Vaalikampanjointi kiinnostaa myös piirtäjänä.

”Miten monimutkaisenkin sanoman saa kiteytettyä? Informaatiosarjakuvat on yleensä hirvittävän huonoja: yksi pää ja puhekuplassa valtavasti tekstiä. Harjoitusmielessä tämä kiinnostaa minua. Ehdokkaille varmaan tekee hyvää miettiä, miten asia kiteytetään.”

Suoraan pitää sanoa, jottei äänestäjän tarvitse arvailla, mitä mieltä ehdokas on.

Björn Wahlroos sanoo suoraan. Totta kai ajatukset on vastenmielisiä, mutta se sanoo ne suoraan. Varmasti on monia poliitikkoja, jotka ajattelevat samalla tavalla, mutta puhuvat vain siitä, että lastenhoito on tärkeää.”

Jarlan haaveena onkin kerätä eri puoluekantoja edustavia sarjakuvantekijöitä ja tehdä albumi. Sellainen, josta kävisi ytimekkäästi ilmi, mitä puolue tai ehdokas edustaa. Vähän niin kuin katalogi, josta äänestäjä voi valita haluamansa.

Äänestäminen nimittäin kannattaa Jarlan mielestä. Siten tällainen poliittisen sarjakuvan albumi olisi myös ”yleistä propagandaa” äänestämisen puolesta.

Mutta hetkinen. Sarjakuvantekijöistä siis löytyy eri puolueiden kannattajia?

”Joo, kyllä mä tiedän muutamia. Esimerkiksi kokoomuslaisia.”

Julkisissa ammateissa olevat vain kovin harvoin puhuvat politiikasta. Ehkä värin tunnustaminen on jotenkin noloa tai siitä pelätään seuraavan vaikeuksia.

”Kyllähän jotkut ihmiset inhoavat sitä, että mainostellaan poliittisia kantoja. Ajatus on se, ettei saa suututtaa kansaa. Saa valittaa, muttei olla poliittisesti mitään mieltä.”

Jarla kaipaa politiikkaan suorapuheisuutta, tulisuuttakin.

”Sotien jälkeen Suomessa kommunistit ja demarit tappelivat tosissaan. Niillä oli sovittuja nyrkkitappelujakin. En mä tiedä, miten paljon parempi on nyt. Kun otettaisiin kantaa: parempi niin vaikka menisi kuumaksikin.”

Tästä huolimatta Jarla ei siis itse kuulu mihinkään puolueeseen. Pari kertaa liittyminen on ollut lähellä.

”Kerran mä meinasin liittyä vihreisiin... No joo. Toisaalta mua alkoi ärsyttää, kun jossain vaiheessa kaikkien lehtien pääkirjoituksissa piti haukkua demareita. Niitä syytettiin kaksinaamaisuudesta ja muusta mitä on muissakin puolueissa. Meinasin siinä vaiheessa ihan vittuillessani liittyä SDP:hen... Eihän se tietty olisi ollut hyvä syy liittyä.”

Poliittista kantaa vahvemmin Jarla on profiloitunut skeptikkojen ja vapaa-ajattelijoiden tukijana. Hän on nykyään Helsingin Vapaa-ajattelijoiden hallituksen jäsen.

Jarlan maailmankuva ilmeisesti perustuu maalliseen ja tieteelliseen näkemykseen. Onko näin ollut aina?

”Mä olin ihan uskovainen ripari-ikään asti. Kotona oli äidin puolelta uskonnollinen kasvatus ja mun aikana päiväkodissa ja ala-asteella oli ihan täysi kristillinen meininki, Raamatun kuvatauluja ja sellaista.”

Sitten teini-iässä alkoi muutos. Muutoksen aiheutti juuri Raamattu. Jarla luki ensimmäisen kerran koko kirjan.

”Huomasin, etten diggaa. Joillekin tulee Raamattua lukiessa fiilis, että jes, tämä on totta. Mulle kävi päinvastoin.”

Jarla oli lukenut nuorena myös ufo-kirjallisuutta. Sitä, jossa kerrotaan ihmisten ja ulkoavaruuden ”toisten” kohtaamisista. 1990-luvulla Skepsikseen kuulunut kaveri houkutteli Jarlan mukaan ja tämä huomasi, että skeptikot tarkastelivat samoja kohtaamisia, tosin päinvastaisesta suunnasta.

Kahdesta tavasta tulkita tapauksia skeptikoiden yliluonnollista komponenttia välttävä tapa tuntui paremmalta.

”Skepsis tutkii sitä, miten ihminen erehtyy ja miten tätä erehtyväisyyttä voi kiertää.”

Tieteellisessä maailmankuvassa Jarlaan vetoaa myös se, ettei siinä ainakaan pitäisi nostaa ketään puolijumalan asemaan. Toisin sanoen yksi vahva hahmo ei voi viedä koko yhteisöä kuin litran mittaa.

Vaikka ateistinen herääminen tuli teini-iässä, Ajankohtaisen kakkosen kuuluisa homoilta sai siihen osallistuneen Jarlan aktivoitumaan.

Keskustelussa ei juuri puhuttu siitä, millaista tutkimustietoa samaa sukupuolta olevien parisuhteista tai lapsista on. Sen sijaan keskityttiin tilittämään, miltä homous tuntui ja mitä Raamatussa siitä sanotaan.

”Alkoi inhottaa. Tuntui, että Suomi on ihan teokratia.”

Palataan vielä Fingerporiin. Jarla kertoo, että terapiaprojektina alkanut sarjakuva on kasvanut leipäpuuksi ja lakannut olemasta terapiaa.

”Piirrän Fingerporin pois alta, että pääsen tekemään jotain hauskaa.”

Hauska voi olla vaikka realistista sarjakuvaa. Viime aikoina Jarla on myös kirjoittanut näytelmäkäsikirjoitusta – tosin Fingerpori-aiheista – Espoon kaupunginteatterille.

Jarlaa kiinnostaisi myös osallistuminen lyhytelokuvan, ”videomuotoisen pelleilyn” tekoon, pienimuotoisessa projektissa, jossa määräysvalta ei luisu rahoittajille.

Kun työhommilta jää aikaa, Jarla tykkää korjailla vanhoja polkupyöriä.

”Kun niitä purkaa ja kokoaa, tietää mistä löytyy vika, jos ne ei toimi. Napavaihteet kyllä on edelleen pahat, kerran sellaisen purin ja sain kasaankin.”

Lopuksi otetaan vielä kuvat. Alkusyksyn aurinko paistaa Kallion ja Hakaniemen rajalle tavattoman kirkkaana ja vielä melko kuumana. Jarla pohtii, pitäisikö lähteä pyöräilemään.

”En kyllä ole hyvässä pyöräilykondiksessa. Enemmän olen rassaillut.”

Jarla poseeraa siellä, missä kuvaaja pyytää. Hän vetää Jarla-ilmettä naamalle pyytämättä. Ehkä kymmenen minuutin kuluttua hän alkaa vaikuttaa malttamattomalta ja kuvaaminen saa riittää.

”Pitää lähteä piirtämään.”

Pertti Jarla

  • Täyttää lokakuussa 41 vuotta.
  • Syntynyt ja viettänyt lapsuutensa Nastolassa maanviljelijäperheessä.
  • Pahkasika-huumorilehti julkaisi Jarlan piirroksia vuosina 1991–2000.
  • Trainers´ Housen luentovisualisoija 1996–2007.
  • Fingerporia on julkaistu Helsingin Sanomissa vuodesta 2007. Nyt Fingerporia julkaisevat myös useat muut lehdet.
  • Pitää Suomen Kuvalehdessä Tähän on tultu -blogia.




Viite