Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Jorge Díaz / Flickr (CC-BY-SA)

Lähtevä lentokone
Kestämätön elämäntapamme. Ilmastonmuutoksen torjunta on vaikeaa, kun ihmiset kokevat ratkaisujen ja oman elämän olevan ristiriidassa.Jorge Díaz / Flickr (CC-BY-SA)

Kestämätön elämäntapamme. Ilmastonmuutoksen torjunta on vaikeaa, kun ihmiset kokevat ratkaisujen ja oman elämän olevan ristiriidassa.

”Suurin este ilmastonmuutoksen torjumiselle on korviemme välissä”

8.2.2019 9.37

Riikka Suominen

Ilmastonmuutoksen torjuminen on erittäin tärkeää, sanovat kansalaiset ja poliitikot. Miksi aihe ei siis näy tämän enempää? Miksi emme ryhdy kaikkiin mahdollisiin toimiin lämpenemisen pysäyttämiseksi?

Syyt ovat psykologisia, sanoo norjalainen psykologi ja tutkija Per Espen Stoknes.

”Vahvin este ilmastonmuutoksen torjumiselle on noin 15-senttinen. Se on korviemme väli.”

Stoknes on kirjoittanut kirjan siitä, miten välttelemme ilmastonmuutoksen ajattelua ja torstaina hän puhui aiheesta Helsingissä HSY:n ilmastoseminaarissa.


Stoknes on tutkinut vuosia
ihmisten henkisiä esteitä vastaanottaa ilmastotietoa. Hän on havainnut, että ilmastonmuutoksen ahdistavuus ja tieto siitä, että oma elämäntapamme pahentaa ongelmaa, saa meidät välttelemään koko aihetta.

Ihmiset torjuvat aiheen etäännyttämällä sen itsestään.

”Ilmastonmuutoksen ajatellaan tapahtuvan kaukana. Sulava napajäätikkö, jääkarhut tai vuosi 2050 ovat kaukana tai tulevaisuudessa. Jokapäiväisessä elämässä ajatellaan henkilökohtaisia lähitapahtumia: lapsia, töitä tai kuinka monta tykkäystä Facebookissa saa”, Stoknes sanoo.


Yhä useammat tietävät
, että fossiilisten polttoaineiden käyttö ja lihansyönti vaarantavat maapallon elinkelpoisuuden. Siksi omat lennot, autoilu tai lihansyönti tuntuvat ongelmallisilta. Tällöin aivot alkavat hakemaan oikeutusta omalle käytökselle ja muodostamaan selityksiä, kuten että koska naapurilla on isompi auto, hänen pitää tehdä jotain.

”Ristiriita on sekin, olisiko minun pitänyt puhua Skypen kautta eikä lentää Oslosta tänne Helsinkiin puhumaan 30 minuutiksi”, Stoknes sanoo.

Hänen mukaansa sosiaaliset normit ovat ratkaisevassa roolissa. Paras tapa ohittaa sisäinen torjunta on lähestyä ongelmaa oman tuttavapiirin kautta.

”Jos uskon, että kaveritkin tekevät ilmastotekoja, niin minäkin teen. Kun naapurustoon asennetaan aurinkopaneelit, ne alkavat levitä kuin virus. Sama on nähty sähköautojen kohdalla Oslossa”, Stoknes sanoo.

Hänen mukaansa ihmisiä motivoi eniten sähkön säästöön se, että heidän kulutustaan verrataan naapureihin. Se on tutkitusti tehokkaampi tapa kuin vetoaminen rahansäästöön, maapalloon tai tulevien sukupolvien parhaaseen.


Ilmastoystävällisistä arkisista valinnoista pitää Stoknesin mukaan tehdä mahdollisimman automaattisia.

”Ihmisiä ei kiinnosta tulevaisuus, vaan he tekevät valinnat autopilotilla. Se on hyvä, koska siten myös ilmastoteoista voi tulla automaattisia. Esimerkiksi seisovaan pöytään voi laittaa pienet lautaset. Silloin ihmiset ottavat vähemmän ruokaa ja sitä menee myös vähemmän roskiin. Pieni lautanen on tutkitusti tehokkaampi kuin kyltti, joka kannustaa vähentämään ruokajätettä.”

Stoknes painottaa, ettei ilmastonmuutosta ratkaista yksilön valinnoilla, mutta yksilöitä tarvitaan.

”Ihmisten sitoutuminen on ratkaisevaa, jotta kaupungit, valtiot ja yritykset voivat ratkaista ongelman.”


Ilmastoviestintä on tähän
mennessä tehonnut huonosti. Tutkijat ovat kertoneet nousevista hiilidioksiditasoista, gigatonneista ja dekarbonisaatiosta.

”Laiskat toimittajat ovat raportoineet tutkijoiden tilastokäyriä ja usein tuomiopäivää julistavaa viestiä”, Stoknes kuvaa ilmastojournalismin epäonnistumista Vihreälle Langalle.

Hän viittaa Oxfordin yliopiston Reutersin instituutin tutkimukseen, jonka mukaan yli 80 prosenttia ilmastouutisoinnista viittasi luonnonkatastrofeihin.

Stoknesin mukaan tuomiopäivää julistavat ilmastouutiset saavat ihmiset kääntämään selkänsä koko aiheelle. Siksi yhtä vaaroista kertovaa uutista kohden tulisi olla jopa kolme positiivista ja rohkaisevaa ilmastouutista.

Tutkimuksista tiedetään, että ilmastouutisten torjuntaa voi ehkäistä kolmella keinolla: painottamalla ilmastoystävällisen elämäntavan terveellisyyttä, puhumalla turvarajoista ja varovaisuusperiaatteesta tai kertomalla ilmastotoimista tilaisuutena tehdä parempaa yhteiskuntaa.

Esimerkiksi Oslolla on kunnianhimoinen tavoite leikata päästöt lähes nollaan vuoteen 2030 mennessä. Kaupungissa ei kuitenkaan puhuta hiilidioksidipäästöjen leikkaamisesta, vaan siitä, miten kaupungista kehitetään entistä parempi.

ilmastopsykolgia  ilmastoviestintä  ilmastonmuutos  ilmastoahdistus 



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.