Häpeän hetki

2.12.2019

Elina Grundström

Vuonna 2008 Suomessa tehtiin vertaansa vailla oleva puhallus. Puoluetuki kaksinkertaistettiin kaappaamalla lehdistötuki sen osaksi.

Kyse ei ollut ainoastaan parlamentaarisesta lehdistötuesta, kuten Vihreän Langan lopettamiseen liittyvissä keskusteluissa on toistuvasti väitetty. Myös silloinen valikoiva eli harkinnanvarainen lehdistötuki lopetettiin ja liitettiin puoluetukeen. Kaappausta seliteltiin sillä, että harkinnanvaraisen tuen saajissa oli lehtiä, joilla oli puoluekytkentöjä.

Yhtä kaikki, kyse oli median monipuolisuuden ja demokratian toimintaedellytysten turvaamiseen tarkoitetusta tukimuodosta, jonka edeltävät sukupolvet olivat meitä varten viisaudessaan luoneet. Kaikissa sivistysmaissa on vastaava mediatukijärjestelmä. Paitsi Suomessa, jossa sitä ei enää ole.

Koska Vihreän Langan osuus valikoivasta lehdistötuesta oli mitättömän pieni, vihreät hyötyi muutoksesta enemmän kuin muut puolueet. Sen vuoksi on häpeällistä, että juuri vihreät päätti ensimmäisenä puolueena käyttää journalismin moniäänisyyden tukemiseen tarkoitetut rahat kokonaan muihin tarkoituksiin.

Vihreiden puoluetoimisto on kieltämättä vaatimaton. Hienompien toimitilojen hinta voi kuitenkin olla kovempi kuin puoluehallitus osaa aavistaakaan. Päätös tehtiin hetkellä, jolloin maailman informaatioekosysteemi on romahtamassa. Disinformaation leviäminen ja uutiserämaiden laajeneminen on saavuttanut käännepisteen, jonka jälkeen elämä maapallolla ei enää ole entisellään, kuten HuffPostin päätoimittaja Lydia Polgreen kirjoitti Guardianissa marraskuussa.

Uutiserämaat ovat alueita, joilta puuttuu paikallista päätöksentekoa käsittelevä journalismi. Suomessa tällainen uutispimento on syntynyt esimerkiksi Kemiin, joka menetti ainoan sanomalehtensä Pohjolan Sanomat vuonna 2017.

Monelle kansanedustajalle tulee pian vastaan oman vaalipiirin muuttuminen uutiserämaaksi, jossa heidän on vaikea näkyä. Odotettavissa on lukuisia lehtien kuolemia tai yhdistämisiä. Jyväskylän yliopiston journalistiikan yliopistonopettaja Panu Uotila arvioi Maaseudun Tulevaisuudessa lokakuussa, että Suomeen on jäämässä vain 10 – 15 päivälehteä, kun niitä on tällä hetkellä 31.

Viikate heiluu myös harvemmin ilmestyvien paikallislehtien ja aikakauslehtien joukossa. Journalismin eroosio on Suomessakin edennyt käännepisteeseen, jossa järkevän poliittisen keskustelun mahdollisuudet ovat radikaalisti heikentymässä.

Vihreiden kannalta kehityksessä on erityisen hankalaa se, että samalla kun media vähenee, sen omistus keskittyy entistä voimakkaammin muutamaan poliittisesti konservatiiviseen mediayhtiöön. Samoja ilmastonmuutosta vähätteleviä kolumneja kierrätetään konserniyhteistyönä ympäri Suomenmaata. Talousjournalismia tehdään elinkeinoelämän ehdoilla.

Muualla Euroopassa poliitikot ovat pelästyneet huomatessaan, että heitä käsittelevä journalismi on loppunut. Mediatukia korotetaan monessa maassa ja Euroopan neuvosto valmistelee kaikkia jäsenmaita koskevaa suositusta laatujournalismin tukemisesta.

Ruotsissa ja Norjassa uutiserämaiden syntymistä on päätetty jarruttaa lisäämällä valtion tukea paikallisjournalismille. Norjassa uutis- ja ajankohtaisjournalismia tuetaan ennestäänkin yli 50 miljoonalla, Ruotsissa yli 60 miljoonalla ja Tanskassa lähes 70 miljoonalla eurolla vuodessa.

Suomessa mediatukea ei voida hädän hetkellä korottaa, koska sitä ei ole. Uuden tukimuodon käynnistäminen vaatisi yli vuoden kestävää hyväksyttämistä EU:ssa. Hallitusohjelmassa luvataan tukea vastuullisen journalismin toimintaedellytyksiä, mutta mitään ei ole tehty, vaikka asialla on kiire.

Entisenä Vihreän Langan päätoimittajana ja nykyisenä Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana tekisi mieli sanoa vihreille, että ”siitäpä saitte” ja ”pitäkää tunkkinne”.

Ymmärrän kuitenkin, että poliittinen muisti on lyhyt. Vihreiden nykyiset päättäjät eivät ehkä ole tunteneet lehdistötuen historiaa tai ymmärtäneet päätöksensä vaikutuksia. Kyvyttömyys markkinointiviestinnän ja journalismin erottamiseen on osa informaatioekosysteemin romahtamiseen liittyvää taudinkuvaa.

Voi toki ajatella niinkin, että vanhan mallinen lehdistötuki oli tullut tiensä päähän. Hallituspuolueena vihreiden velvollisuus olisi kuitenkin käynnistää uudenlaisen mediatuen valmistelu pikaisesti.