Ilmaston pitää olla politiikan prioriteettilistan kärjessä – ei sijalla neljä tai viisi

1.10.2018

Niklas Kaskeala

Niklas Kaskeala on Protect Our Winters -järjestön Suomen puheenjohtaja.

Harva poliitikko jättää mainitsematta ilmastonmuutoksen, kun pyytää listaamaan asioita, joihin politiikalla pitää puuttua. Tämä on hyvä, mutta ei riitä, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on listan sijoilla neljä tai viisi. Sen pitää olla ykkösenä.

Pieni ajatusleikki: Ajatellaan, että maapalloa uhkaisi asteroidi ja tietäisimme suurella todennäköisyydellä, minkälaista tuhoa sen iskeytyminen maahan aiheuttaisi. Seurauksena olisi rajuin ihmiskunnan koskaan kohtaama katastrofi.

Tietäisimme myös, miten tuhota tämä asteroidi ja siihen tarvittava teknologiakin olisi olemassa. Kuinka moni poliittinen päättäjä pitäisi ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavan asteroidin tuhoamista politiikkansa prioritettilistan sijoilla neljä tai viisi?

Ajatusleikkiä voi hyvin verrata ilmastonmuutokseen. Tiedämme minkälaista tuhoa ilmastonmuutos tulee kylvämään. Tiedämme yhtä hyvin, miten se voidaan torjua. Tarvittava teknologiakin on tiedossa. Ainoa mikä puuttuu, on poliittinen tahto. Silti ilmastonmuutoksen hillintä on hyvin harvan poliittisen päättäjän prioteettilistan kärjessä.

Politiikassa on lopulta kyse eri asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen. On enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita. Kun kaikkea ei voi saada, pitää priorisoida. Arvot ovat aika hyvä kompassi näissä valintatilanteissa. Siksi monesti sanotaan, että politiikka on arvovalintoja.

Priorisointi pitää myös siirtää juhlapuheista tekoihin. Prioriteettilistan kärjestä tulee myös pitää kiinni kaikkein kovimpien poliittisten vääntöjen aikana. Silloin listan kärki on vahvasti ankkuroitu arvoihin.

Tässä paljastuukin useimpien bluffi.

Suomessa tehtävän politiikan reunaehtoina ovat lähes aina ”talouden realiteetit”, mutta politiikkaa ei koskaan alisteta ilmastonmuutoksen realiteeteille.

Nykyisin ilmastopolitiikka on alisteista talous-, elinkeino-, alue-, metsä-, maatalous- yms. etupolitiikalle. Oikeasti tarvittava ilmastopolitiikka olisi alisteista vain ilmastotieteelle ja Pariisin ilmastosopimuksessa sovituille tavoitteille.

Kun Juha Sipilä (kesk.) sanoo, että hän haluaa ”Suomesta ilmastotaistelun suurvallan”, tai kun Petteri Orpo (kok.) sanoo, että ”ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on toimittava nyt”, he puhuvat vähintään muunneltua totuutta, kuten politiikassa on tapana sanoa.

Juhlapuheet eivät pienennä yhtään Suomen ilmastopäästöjä, jos samaan aikaan tehdään näiden puheiden vastaisia toimia. Hallitus nimittäin tekee biotaloushuumassaan politiikkaa, jonka myötä Suomen nettopäästöt jopa kasvavat lähivuosina.

Jos ilmastonmuutoksen hillitseminen olisi päättäjillemme oikeasti prioriteettien kärjessä, se näkyisi puheiden lisäksi myös teoissa.

On turha selitellä, että Suomi leikkaa päästöjään sovitusti ja on sitoutunut EU:n linjaan tai muuta vastaavaa. Tiedämme hyvin, että maailman parhaatkaan ilmastotoimijat eivät tee läheskään riittävästi. Kärkisijat eivät lämmitä, kun kaikki alisuoriutuvat.

Lehmänkauppoja ja kompromisseja saa tehdä politiikan prioriteettilistan sijoilla 4–10 olevilla asioilla. Jos aivan kärkisijoilla olevilla asioissa ruvetaan tinkimään, on politiikan uskottavuus koetuksella. Maapallo ei yksinkertaisesti kestä lehmänkauppoja ilmastoasioissa.

ilmastopolitiikka  ilmastonmuutos