Vihreän Langan logoVihreän Langan logo
Blogi

Journalismi on politiikkaa – olisiko aika tunnustaa se?

14.12.2018

Riikka Suominen

Käyttäjän Riikka Suominen kuva

Toimittajan on paras olla äänestämättä. Näin minulle opetettiin Tukholman yliopiston viestinnän laitoksella vuosituhannen vaihteessa.

Olisi kiinnostava tietää, mitä opettajani ajattelisivat nykytilanteesta, jossa journalismi on itsessään poliittinen osapuoli.


Millä tahansa julkisuuteen
nousevalla asialla on yhä suurempi riski politisoitua, eli joutua julkiseen kiistelyyn ja erilaisten arvomaailmojen törmäyskurssille

Harva asia saa pysyä neutraalina. Kun esimerkiksi vertaillaan lehmänmaidon ja kauramaidon ilmastopäästöjä, ei vertaillakaan kahta litran purkillista nestettä. Vastakkain ovat lihateollisuus ja vanha maailma ja epäilyttävät lattehipsterit.

Tässä tilanteessa myös journalismista on tullut poliittista.

Aiheesta kirjoittaa tutkija Markus Ojala Politiikasta.fi-sivustolla.

Ojalan mukaan journalismin on nykyään yhä vaikeampi esiintyä puolueettomana tiedonvälityksenä.


Journalismista on tullut polittinen toimija, koska esimerkiksi Donald Trump ja oikeistopopulistit hyökkäävät sitä vastaan. Lehdistön nähdään olevan osa liberaalia valtaeliittiä.

Myös Suomessa lehdistöä on kutsuttu poliittiseksi vastustajaksi. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on ihmetellyt, että mihin tarvitaan opposiotiota kun Yle uutisoi niin puolueellisesti.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) on kutsunut Ylen uutista valeuutiseksi. Perussuomalaiset haukkuvat valtamediaa jatkuvasti.


Vasta- ja vaihtoehtomediat
huolettavat. Lukijoiden pelätään menevät yksimielisiin, omaa arvomaailmaa tukeviin mediakupliin, jolloin yhteinen käsitys yhteiskunnan tilanteesta katoaa.

Jos seuraa lähinnä maahanmuuttovastaisia nettijulkaisuita tai rokotekriiittisiä blogeja, voi käsitys uhkaavista riskeistä olla toinen kuin keskiverrolla Turun Sanomien lukijalla.

Ilmiö ei ole uusi. 1980-luvulle saakka oli mahdollista hankkia päivän uutisensa omaa puoluetta kannattavasta mediasta. Edelleen kaikilla eduskuntapuolueilla on omat puoluelehdet.

Tuoreessa kirjassa Totuuden jälkeen perustellaan, miksi samanmielisten some-kuplia ei voi verrata puoluesidonnaisiin sanomalehtiin. Puoluelehti ei pahenna kuplassa elämistä.

Puoluelehdet pyrkivät totuudenmukaiseen uutisointiin. Kaikki puoluelehdet, perussuomalaisten Suomen Uutisia lukuunottamatta, ovat Julkisen sanan neuvoston jäseniä. Esimerkiksi Vihreän Langan virheistä voi kannella sinne.

Blogeissa tai sosiaalisessa mediassa jaettavissa linkeissä ei faktoista vastaa kukaan. Edes kirjoittajan nimeä ei välttämättä kerrota.

Lisäksi puoluelehden lukeminen on tietoinen valinta. Somen kuplat syntyvät algoritmien vaikutuksesta, eikä ihminen tiedä, millä tavalla algoritmi hänen nähtäväkseen sisältöä valikoi.


Kuplia koskevassa keskustelussa
jää huomioimatta, ettei perinteinenkään uutisointi ole moniäänistä tai poliittisesti neutraalia, muistuttaa tutkija Markus Ojala.

Aikanaan oli itsestään selvää, että uutisjournalismi oli kantaaottavaa. Nykyinen Helsingin Sanomat perustettiin ajamaan nuorsuomalaisuutta, Uusi Suomi suomalaisuuden äänenkannattajaksi ja Aamulehti oli 1990-luvun alkuun saakka avoimesti kokoomuslainen julkaisu.

Missään arvotyhjiössä ei mediaa tehty edes niinä näennäisen epäpoliittisina vuosina 1990-luvulta 2010-luvulle, jolloin toimittajat vannoivat puolueettomuuden nimiin. Silloinkin, kun opettajani varoitti minua äänestämästä, elivät media ja poliittinen eliitti tiiviissä symbioosissa.

Valtavirtamedian objektiivisuus tarkoitti oikeasti tukea keskusta-vasemmiston ja keskusta-oikeiston varaan rakentuneelle liberaalille konsensusdemokratialle, kirjoittaa Markus Ojala.

Lehtitalojen ja kaupallisen television ja radion henkiinjääminen riippuu edelleen mainostajista, ja koko median juttusisältö pitkälti siitä, että eliitin kanssa ollaan väleissä.


Mediakuplat ja valeuutisten suosio
osoittavat, että yleisöä kiinnostavat medialähteet, jotka jakavat heidän maailmankuvaansa.

Ojalan mukaan tämä kuplaantuminen ja vastakkainasettelujen kasvu ei parane sillä, että lehdistö asettuu neutraalisti kiistojen ulkopuolelle.

Sen sijaan kasvaa tarve journalismille, joka tekee vastakkainasetteluista poliittisia eli tuo vastakkainasettelun poliittisten vaihtoehtojen piiriin.
 

”Politisoiva journalismi pyrkii purkamaan käsitystä yhteiskunnallisista ristiriidoista järjen ja taantumuksen tai hyvän ja pahan välisinä kamppailuina. Se esittää kamppailun muut osapuolet vaihtoehtoisia poliittisia ratkaisuja tavoittelevina vastustajina ja luo siten keskusteluyhteyden erilaisia arvomaailmoja edustavien ryhmien välille. Näin se palvelee vastakkainasettelujen demokraattista käsittelyä"
, kirjoittaa Ojala.

Näitä vastakkaisia poliittisia tavoitteita Vihreässä Langassakin esittelemme.

Lehden tuoreessa numerossa aiemmat päätoimittajat pohtivat puoluelehden roolia tulevaisuudessa.

Minä näen sen roolin Ojalan tapaan. Puoluelehden arvomaailma on lukijalle selvä. Kunnioitamme faktoja ja  tuomme esiin erilaisia poliittisia ratkaisuita.

journalismi  puoluelehdet  valemedia 




Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.

Vihreä Lanka 3/2019

Lue

Vihreä Lanka

3/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Hiilen monta hintaa (Lasse Leipola / Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri