Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Lasse Leipola

Puuta pinossa
Takaisin taivaalle? Puun kasvaessa siihen sitoutuu hiiltä ilmakehästä. Kun puu lopulta kaatuu tai kaadetaan, siinä oleva hiili vapautuu vähitellen takaisin lämmittämään ilmakehää.Lasse Leipola

Takaisin taivaalle? Puun kasvaessa siihen sitoutuu hiiltä ilmakehästä. Kun puu lopulta kaatuu tai kaadetaan, siinä oleva hiili vapautuu vähitellen takaisin lämmittämään ilmakehää.

Luke päivitti hiilinielulukuja – hakkuumahdollisuudet kapenevat

6.6.2019 17.10

Lasse Leipola

Luonnonvarakeskus Luke julkisti tänään torstaina uuden esityksen Suomen hiilinielujen vertailutasoksi. Kyseessä on luku, johon Suomen hiilinieluja verrataan vuosina 2021–2025.

Viime joulukuussa julkaistusta Luken laskelmasta löytyi toukokuussa virhe, jonka korjaaminen näyttäisi kiristävän Suomen metsiä koskevaa hiilinieluvelvoitetta noin kymmenellä prosentilla.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aiempaan arvioon verrattuna Suomen mahdollisuudet hakata metsää kapenevat jonkin verran. Toisaalta korkeampi vertailuluku kannustaa Suomea kasvattamaan hiilinieluaan, mikä auttaa saavuttamaan nopeammin hiilineutraaliuden, eli tilanteen, jossa nielut ja päästöt ovat yhtä suuret.

Nyt julkaistuihin lukuihin saattaa vielä uusia muutoksia, kun komissio antaa niistä arvionsa. Alustavien arvioiden mukaan komission käyttämien asiantuntijoiden arviot eivät kuitenkaan aiheuta enää suuria muutoksia vertailutasoon.

”Tieteen tekemisessä on ihan normaalia, että saadaan kommentteja, niiden mukaan toimitaan ja niistä opitaan”, Luken apulaisprofessori Aleksi Lehtonen sanoi Helsingissä torstaina järjestetyssä keskustelutilaisuudessa.


Joulukuussa julkaistussa alkuperäisessä arviossa vertailutaso Suomen metsien hiilinielulle oli 28 miljoonaa tonnia. Nyt päivitetty arvio on 31 miljoonaa tonnia, eli noin kymmeneksen enemmän. Kun huomioidaan myös hiilinieluksi laskettavat puutuotteet, nousee kokonaissumma 35 miljoonasta tonnista 38 miljoonaan tonniin.

Näin korkea vertailutaso, johon Suomen metsien käyttöä peilataan siis jo kahden vuoden päästä, on hakkuumäärien kasvun vuoksi tällä hetkellä melko kaukana.

Tuoreimpien lukujen perusteella metsien hiilinielu oli 2018 noin 21 miljoonaa tonnia ja puutuotteiden hiilinielu vuotta aiemmin noin neljä miljoonaa tonnia. Nämä yhteenlaskemalla saatavan, nykyisen noin 25 miljoonan tonnin hiilinielun ja 38 miljoonan tonnin vertailutason välillä on siis peräti 13 miljoonan tonnin kuilu.

Epäsuhdan mittaluokkaa voi havainnollistaa esimerkiksi sillä, että liikenteen päästöt olivat viime vuonna vajaat 12 miljoonaa tonnia.

Toisaalta helmikuun lopussa julkaistuissa selvityksissä arvioitiin, että metsien hiilinielut voivat kasvaa lähitulevaisuudessa nopeastikin. Se johtuu sekä metsien ikärakenteesta että ilmaston lämpenemisestä ja aiempaa suuremmasta määrästä hiilidioksidia ilmassa.


Suomessa keskustelu metsienkäytöstä on keskittynyt hakkuumääriin – siihen hakataanko metsiä vuosittain esimerkiksi 65 vai 80 miljoonaa kuutiota. Ilmaston näkökulmasta tämä on osittain harhaanjohtavaa.

”Vertailutasoa lasketaan hiilidioksidiekvivalenteissa eikä kuutioissa, vaikka julkisesta keskustelusta voisi ajatella toisin”, tutkija Anu Korosuo komission hiilinieluasiantuntijana toimivasta IIASA-tutkimuslaitoksesta sanoi Luken tilaisuudessa.

Metsien hiilinielu tarkoittaa metsiin sitoutuneen hiilen määrän lisäystä, eli karkeasti sanottuna metsän kasvun ja hakkuiden erotusta.

Hakkuiden lisäksi hiilinielun kokoon vaikuttaa esimerkiksi myös se, kuinka nopeasti metsä kasvaa sekä kuinka suuri osa hakattavasta puusta käytetään pitkäikäisiin puutuotteisiin. Niissä hiili on varastoituneena ja poissa ilmakehästä.

Torstain tilaisuudessa Luken Lehtonen arvioi, että vertailutason päivittäminen laskisi korkeinta mahdollista hakkuumäärää 83 miljoonasta kuutiosta 81–82 miljoonaan kuutioon. Toisaalta Luken arvioita on yleensä pidetty melko optimistisina, joten odotettavissa on, että uusiakin laskelmia tullaan haastamaan.

Ja kun puhutaan hakkuumääristä, on syytä pitää mielessä myös luonnonmonimuotoisuus. Aiemmin keväällä julkaistun uhanalaisuusarvion mukaan metsätalous eli käytännössä hakkuut ovat yksi merkittävimmistä syistä luonnon köyhtymisen taustalla.


Reilu vuosi sitten hyväksytty niin sanottu lulucf-asetus tuo maankäyttösektorin mukaan osaksi EU:n yhteistä ilmastopolitiikkaa.

”Ajatuksena oli tehdä maankäytön ilmastovaikutuksista vertailukelpoiset muiden toimialojen kanssa”, Korosuo sanoi torstaina.

Käytännössä kyse on paitsi metsistä myös muun maankäytön kuten esimerkiksi maanviljelysmaan ilmastopäästöistä. Luken nyt päivittämät ja tässä jutussa käytetyt luvut viittaavat kuitenkin vain metsien ja puutuotteiden hiilinieluun.

Metsien osalta on sovittu, että kukin jäsenmaan määrittää itselleen vertailutaso, johon metsien hiilinielun kehitystä verrataan vuosina 2021–2025. Hiilinielu voi yksittäisenä vuotena ylittää tai alittaa vertailutason, mutta koko viisivuotiskauden nettosumman tulee olla vähintään vertailutason suuruinen.

Muussa tapauksessa arvioitua pienemmäksi jäävän hiilinielun joutuu kompensoimaan muilla päästövähennyksillä tai ostamalla hiilinieluyksiköitä sellaisesta jäsenmaasta, jonka nielut ovat olleet vertailutasoa suuremmat.

Jos esimerkiksi todellisen hiilinielun ja vertailutason välinen kuilu pysyisi Suomessa noin 13 miljoonassa tonnissa, sen kompensoimiseen ei riittäisi edes liikenteen päästöjen saaminen nollaan.


Vertailutason määrittelyä ei voi tehdä vapaasti vaan se perustuu siihen, miten metsiä käytettiin kussakin jäsenmaassa vuosina 2000–2009 sekä komission antamaan ohjeistukseen.

”Vertailutaso on arvio siitä, mitkä olisivat metsien käytön ilmastovaikutukset, jos metsänhoitotavoissa ei olisi tehty muutoksia vuosien 2000–2009 jälkeen”, Korosuo sanoi.

Jäsenmaat antoivat esityksensä viime vuoden loppuun mennessä, minkä jälkeen ulkopuoliset asiantuntijat ovat arvioineet niitä komissiossa. Luken laskelmista paljastunut virhe tuli tämän prosessin ulkopuolelta, mutta myös asiantuntijoilla oli huomautuksia Suomen laskelmista.

Ylipäätään jäsenmaiden asettamien vertailutasojen summa jäi selvästi pienemmäksi kuin Euroopan metsien hiilinielu vuosina 2000–2009.

”Maankäyttösektori ei saisi heikentää ilmastotavoitteiden toteutumista, mutta esitettyjen vertailutasojen ja vertailuvuosien hiilinielujen välillä on 150 miljoonan tonnin ero”, Brysselissä tehtyyn arviointiin osallistunut Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio sanoi Luken tilaisuudessa.

”Asetuksen tahtotila siitä, ettei maankäyttösektori heikennä muiden ilmastotoimien tehoa, ei näytä toteutuvan.”

Komissio viimeistelee parhaillaan jäsenmaille annettavaa palautetta, minkä jälkeen Lukella on vuoden loppuun asti aikaa toimittaa viimeistelty versio vertailutasosta komissiolle. Vertailutasot on määrä vahvistaa ensi vuoden aikana.


Vaikka lulucf-asetus lyötiin lukkoon jo yli vuosi sitten ja vertailutason asettaminen on periaatteessa vain tekninen toimenpide, on hiilinieluista käyttävä keskustelu edelleen kiivasta.

Luken tilaisuuden lopuksi järjestetyssä paneelikeskustelussa nousi esiin myös ajatus siitä, että hiilinielujen säilyttämisen sijaan voitaisiin puhua myös hiilinielujen kasvattamisesta. Tämä lähestymistapa ei innosta niitä, jotka korostavat metsätalouden ilmastohyötyjä kuten fossiilisten raaka-aineiden korvaamista.

”Ei ole tarkoituksenmukaista maksimoida nielua vaan hakea kokonaisuuden kannalta parasta tasapainoa”, sanoi Metsäteollisuuden energia- ja ilmastopäällikkö Ahti Fagerlund.

Toisaalta kansalaisjärjestö Fingon ilmastoasiantuntija Hanna Aho muistutti, että metsien käyttö liittyy ilmastonmuutoksen taustalla olevaan luonnonvarojen ylikulutukseen.

”Tarvitaan iso muutos siinä, miten metsiä käytetään. Emme voi vain olla markkinoiden vietävissä, vaan on oikeasti mietittävä, mikä kaikki on turhaa.”

Aho toivoi, että Suomi voisi näyttää esimerkkiä vastuullisessa metsänhoidossa ja sai vastakaikua tilaisuuden isänniltä. Luken tutkimusylijohtaja Antti Asikainen muistutti nopeasta metsäkadosta esimerkiksi Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.

”Vuosina 1995–2005 Suomi muutti miljardien ihmisten elämää mobiiliteknologialla. Nyt pitäisi pystyä tekemään jotain samanlaista, mutta nopeammin.”

hiilinielut  hakkuut  metsät  metsätalous  ilmastonmuutos  maankäyttösektori  päästöt  tutkimus 




Viite

Vihreä Lanka 4/2019

Lue

Vihreä Lanka

4/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Hiilen monta hintaa (Lasse Leipola / Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri