Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Iiro Törmä

Kato käy. Matalasti koulutetuista nuorista vain joka kolmas äänestää. Iiro Törmä

Kato käy. Matalasti koulutetuista nuorista vain joka kolmas äänestää.

Luokkaerot eivät ole historiaa – vain kolmannes matalasti koulutetuista nuorista äänestää

26.9.2019 15.57

Jenni Leukumaavaara

Yhteiskunnalliset luokkaerot näkyvät äänestyspäätöksissä paljon aiemmin luultua dramaattisemmin. Tuoreen suomalaisen väitöstutkimuksen mukaan erityisen suuria äänestysaktiivisuuden erot ovat eri tasoisesti koulutettujen suomalaisten nuorten välillä.

Tutkija Hannu Lahtisen väitöksen mukaan yhteiskuntaluokka selittää edelleen voimakkaasti äänestämistä Suomessa, vaikka viime vuosikymmenien yhteiskunnallisessa keskustelussa luokkaerojen on arvioitu vähentyneen tai luokan jopa kuolleen.

Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että perinteiset puoluejakolinjat ovat loiventuneet. Enää duunari ei itsestäänselvästi äänestä demareita tai yrittäjä kokoomusta. Nyt olennainen valinta on se, äänestääkö vai ei.

”Se on perustavanlaatuisempi jako. Sillä, mitä äänestää on merkitystä tietysti vain jos ylipäätään käy äänestämässä”, väitöstutkija Hannu Lahtinen sanoo Vihreälle Langalle

Lahtinen väittelee Helsingin yliopistossa perjantaina. 


Lahtinen osoitti äänioikeusrekistereihin yhdistetyn kyselyaineiston avulla, että aiempi tutkimus on aliarvioinut sosioekonomisten erojen suuruutta. Äänestysaktiivisuuden eriarvoisuus on siis polttavampi yhteiskunnallinen ongelma kuin on aiemmin ymmärretty edes alan asiantuntijoiden keskuudessa.

Korkeakoulututkinnon suorittaneet, ylemmät toimihenkilöt ja suurituloiset äänestävät muita todennäköisemmin vaaleissa. Tämä on tiedetty jo aiemmin.

Esimerkiksi 2015 eduskuntavaaleissa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 30-vuotiaista 86 prosenttia äänesti. Vain peruskoulun suorittaneista 30-vuotiaista äänestämässä kävi joka kolmas (31 prosenttia).

Niillä nuorilla aikuisilla, joiden vanhemmat eivät olleet suorittaneet perusasteen jälkeisiä tutkintoja, äänestysaktiivisuus oli vain 28 prosenttia. Jos toisella vanhemmista on ylempi korkeakoulututkinto, lapsen äänestysaktiivisuus nousi 69 prosenttiin.


Lahtisen mukaan syitä nykyiseen tilanteeseen on sekä yksilöissä että poliittisessa järjestelmässä.

Onko ihmisellä äänestykseen vaadittavia taitoja, rahaa tai aikaa? Luottaako hän systeemiin? Haluaako ja pystyykö hän seuraamaan politiikkaa? Pyytääkö kukaan osallistumaan?

”Jos useimmat tutut ovat kiinnostuneita politiikasta, käy omakin äänestäminen melkein itsestään. Jos on sosiaalisissa ympyröissään ainoa, joka on kiinnostunut politiikasta, voi olla vaikea lähteä äänestämään”, Lahtinen sanoo.

Poliittisessa järjestelmässä puolueiden keskiluokkaistuminen on saattanut johtaa siihen, ettei mikään puolue oikein puhuttele. Kukaan ei kutsu mukaan matalammin koulutettuja ja heitä, joilla usko yhteiskuntajärjestelmään jo natisee.

Näin on käynyt esimerkiksi Britanniassa, missä työväenpuolue vähensi 1990-luvulla voimakkaasti luokkapuhetta ja perinteisen duunarin puhuttelemista.

Taustalla oli ajatus työväenluokkaisten töiden vähentymisestä ja pelko äänestäjien katoamisesta. Kävikin niin, että matalamman sosioekonomisen aseman äänestäjät katosivat kokonaan äänestyskopeista.

Lahtinen pitää kehitystä huolestuttavana. Äänestämättä jättävät ovat usein heitä, joille eriarvoistuminen ja huono-osaisuus kasautuvat.

”On huolestuttava sosiaalinen indikaattori, ettei koeta systeemiä enää sellaiseksi että siihen voisi osallistua.”


Mitä puolueet
ja poliittiset toimijat voisivat tehdä tilanteen muuttamiseksi?

”Soisin olevan kaikkien poliitikkojen kunnia-asia, että jokaisen kansalaisen oikeus saada tasapuolisesti äänensä kuuluviin toteutuu, vaikka olisi asioista eri mieltä”, Lahtinen sanoo.

Perhetaustoista johtuviin eroihin voi parhaiten puuttua peruskoulussa. Esimerkiksi Ruotsissa peruskoulu-uudistuksen on havaittu lisänneen heikommista taustoista tulevien äänestysaktiivisuutta.

Itävallassa puolestaan on saatu hyviä tuloksia äänestysiän alentamisella 16 ikävuoteen.

”Äänestysikärajan laskeminen on tietysti iso kysymys, mutta tästä näkökulmasta se voisi olla lupaava avaus.”

Lahtinen havaitsi tutkimuksessaan, että jos ihminen vaihtaa sosiaalista asemaansa ja tulot kasvavat, äänestysaktiivisuus seuraa jonkin verran perässä. Äänestysaktiivisuus ei siis ole muuttumaton, vaan yhteiskunnallisen aseman kohentuessa myös äänestysinto kasvaa.

Lahtinen arvioi, että avoin yhteiskunta, jossa on paljon sosiaalista liikkuvuutta eri sosioekonomisissa asemissa, johtaisi pienempiin eroihin äänestysaktiivisuudessa.

Nuorten kaikkoaminen äänestyskopeista on kaikkien puolueiden ongelma – myös vihreiden, vaikka puolue on perinteisesti ollut korkeasti koulutettujen ja siten ahkerien äänestäjien puolue. Vihreät on kuitenkin myös nuorten suosikkipuolue, ja siksi tärkeässä asemassa nuorten mukana pitämisessä.

Lahtinen korostaa, että luokkaerojen voimistuminen äänestysaktiivisuudessa nakertaa pidemmän päälle koko demokraattista järjestelmää.

äänestysaktiivisuus  äänestysikäraja  demokratia  nuoret 



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.

Vihreä Lanka 3/2019

Lue

Vihreä Lanka

3/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Hiilen monta hintaa (Lasse Leipola / Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri