Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Mitä koululaisten ilmastolakot voisivat olla?

14.3.2019

Markus Drake

Ensi kerran kuulin vaatimuksen ilmastolakosta Helsingin suuressa ilmastomielenosoituksessa lokakuussa 2018. Myös Greta Thunberg oli mukana puhujana.

Pidin tuolloin vaatimusta yliampuvana ja hankalana. Thunbergin lakosta olin kuullut kovin radikaalina versiona. Aluksi hän lopetti kokonaan koulunkäyntinsä. Sitten hän vanhempiensa kanssa neuvoteltuaan ryhtyi lakkoilemaan kerran viikossa.

Tämä toimintatapa on levinnyt joukkoliikkeenä Saksaan, Belgiaan, Britanniaan ja pienemmässä muodossa myös Suomeen.


Kun kirjasto, koulu tai sairaala on kiinni, se on säästöä sitä pyörittävälle taholle. Siksi yhteiskunnallisen tuotannon lakko näyttää heikolta. 

Onnistuneet yhteiskunnallisen tuotannon lakot kuitenkin ovat mahdollisia. Selkein esimerkki oli Saksan yliopistolakkoliike vuosina 2006 ja 2007. Siinä protestoitiin lukukausimaksuja vastaan.

Lakkoliikkeeseen liittyi luennoista pois pysymisen lisäksi lakkoa vastustavien opiskelijoiden ja luennoitsijoiden häiritsemistä, julkisten tilojen ja osavaltioparlamenttien valtauksia ja tenttien häirintää. Hallitus luopui yliopistomaksuista.

Jos yksi opiskelija jää valmistumatta, hänellä on ongelma. Jos kokonainen vuosikurssi jää valmistumatta, yhteiskunnalla on ongelma.


Koululakkoliike,
jota olen itse seurannut lähimpää, on mobilisoitunut Belgiassa vuodenvaihteen jälkeen. Sen pohjana oli ennätysmäinen ilmastomarssi Brysselissä vuoden 2018 joulukuun alussa, jolloin noin 65 000 ihmistä marssi kaduilla rauhanomaisesti ja sivistyneesti.

Olin huolissani, että se jäisi yksittäiseksi tapahtumaksi. Sellaiseksi, josta keskusteltaisiin ehkä päivän, mutta joka nopeasti unohtuisi.

Koululaiset osoittivat pelkoni turhaksi, kun tuhansittain heitä ilmaantui Brysselinkaduille eräänä torstaina tammikuun lopussa. Heitä oli paljon enemmän kuin odotettu.

Parhaimmillaan belgialaiset koululaislakot ovat keränneet 35 000 osallistujaa. Se kuuluu siis suurimpiin ilmastolakkoliikkeisiin. Sillä on omat puhehenkilönsä, ja siihen osallistuu kaikkea kokonaisista ala-asteluokista yliopistolaisiin.

Sen rinnalla kulkeevat Isovanhemmat ilmaston puolesta ja Työntekijät ilmaston puolesta -ryhmät, jotka pitävät perää mielenosoituksissa, ja joista kerätään osa mielenosoitusten turvahenkilökunnasta.


Kun kysytään, tulevatko ilmastonmuutoksen vastaiset koululakot onnistumaan, on ymmärrettävä, että ne ovat jo onnistuneet yleistymään vaikuttavasti. Huominen perjantai on globaali ilmastolakkopäivä tulevaisuuden puolesta. Näyttää siltä, että se on suurempi ja laajempi kuin aiemmat koululaisten ilmastolakkopäivät.

Liikkeet eivät kuitenkaan kasva ikuisesti. Vaikka marssiminen onkin hauskaa – varsinkin kun mukana on kunnon äänentoistolaitteisto ja porukalla hyvä meininki – paineet löytää liikkeelle uusia reittejä ovat voimakkaat.

Nykyisissä koululakoissa ei ole sitä uhkaa, joka niissä yhteiskunnallisen tuotannon osana potentiaalisesti voisi olla.

Koululaiset, lukiolaiset ja yliopisto-opiskelijat eivät uhkaa sillä, että he kieltäytyisivät valmistumasta. Tällä hetkellä koululaislakot ovat perinteinen poliittinen protesti, kaukana siitä mitä ne voisivat olla.

Yhteiskunnallisen tuotannon häirintä vaatisi sitä, että lakkolaisten olisi voimistettava asemaansa itse kouluissa. Protesteihin pitäisi mukaan tarpeeksi suuri koululaisista. Tämä olisi todella raskasta ja uuvuttavaa. Varsinkin, kun ei ole yhtä tarkkaa määriteltävissä olevaa vaatimusta, jonka täyttyessä lakosta voisi luopua.


Onneksi on muita
mahdollisia keinoja siirtää yhteiskunnallisen tuotannon lakon painopistettä.

Saksalaiset kansalaisliikkeet Ende Gelände ja Hambacher Forstin valtaus sekä Britanniassa syntynyt Extinction Rebellion -liike antavat jokainen mahdollisen reitin eteenpäin niille aktiivisille ja vihaisillekin nuorille, jotka muodostavat yhden innostavimmista ja voimakkaimmista liikkeistä ihmiskunnan pelastamiseksi ilmastonmuutokselta.

Parlamentaarinen, edustuksellinen demokratia antaa toisen. Itse toivon varsinkin lakkoilevien koululaisten vanhemmilta solidaarisuutta ja jaksamista, poliittisiltä liikkeiltä ja poliitikoilta kunnioitusta ja arvostusta.

Kiitos, ilmastolakkoileva nuoriso, että te teette Suomen eduskuntavaaleista ja eurovaaleista ilmastovaalit.

Markus Drake on Brysselin vihreät ry:n puheenjohtaja.

eurovaalit  eduskuntavaalit  ilmastolakko 




Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.


Myllyteatterin mainos

Vihreä Lanka 4/2019

Lue

Vihreä Lanka

4/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Hiilen monta hintaa (Lasse Leipola / Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri