Vihreän Langan logoVihreän Langan logo
Blogi

Päivä jona kaikki muuttui

8.10.2018

Sammeli Heikkinen

Käyttäjän Sammeli Heikkinen kuva

Missä olit, kun Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi puolentoista asteen raporttinsa? Tätä kuulkaa vielä kysytään tulevina vuosina.

Maanantai 8. lokakuuta 2018 jää historiaan päivänä, jona kaikki muuttui.

Pariisin ilmastosopimuksessa 2015 maapallon lämpeneminen päätettiin pyrkiä pitämään alle puolessatoista asteessa. Kuten kunnon päätöksenteossa pitääkin, haluttiin selvittää, mitä tämä vaatii, ja pantiin IPCC hommiin.

Nyt siis saatiin vastaus, joka on, että kun heti aletaan vähentää päästöjä ja pudotetaan niitä vähän helvetin paljon ja nopeasti, niin ehkä todellakin voidaan välttää lämpötilan nousu yli puolellatoista asteella.

Ensin siis sovittiin tavoite, sitten selvitettiin miten siihen päästiin. Homma on toteuttamista vaille paketissa. Miksipä ei toimittaisi, kun on ensin sovittu ja sitten selvitetty?


Toimia luvataankin
, jopa toimintaakin.

”Meidän kaikkien on otettava tämä vakavasti. Toimia tarvitaan enemmän ja nopeammin”, tviittasi valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) tänään maanantaina.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) ja sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) vaativat jo sunnuntaina, että kevään vaalien on oltava ilmastovaalit.

”Juhlapuheiden aika on ohi, nyt on toiminnan aika. Tavoitteisiin päästään, jos on poliittista tahtoa”, tviittasi demareiden puheenjohtaja Antti Rinne.

Eiväthän keskeiset päättäjät lupaisi koko maailman kohtalonkysymyksessä sellaista, mitä eivät voisi pitää?

Helppoja voittoja voi saada nopeastikin. Fossiilisten polttoaineiden verotuen ehtii vielä silpaista budjettilakien käsittelyssä. Iso budjettimuutos tässä vaiheessa on poikkeuksellinen, mutta valtiovarainministerin arvovallalla tehtävissä.

Budjettipäätökset ovat ilmastopäätöksiä. Sen vahvistaa tutkijakin.

Ja hallituspuolueet kokoomus ja keskusta varmasti saavat kevään vaalit ilmastovaaleiksi, jos haluavat.


Mielelläni uskoisin
kauniit puheet, mutta vaikeaa se on.

Olemme haastatelleet hiljan Orpoa ja Rinnettä. Orpo kertoi uskovansa, että kun talous kasvaa, myös ilmastonmuutosta vastaan voidaan taistella. Rinne taas sanoi, ettei halua ”selitellä kymmenille tuhansille” työntekijöille ympäristölle haitallisten tukien lopettamista.

Tiilikainen taas sanoi tänään maanantaina, ettei nykyhallitus väräytä eväänsä IPCC:n raportin takia.

Ja, kuten tänään on monesti mainittu, päästöjen raju laskeminen on kiinni poliittisesta tahdosta.

Siksi ei olekaan vaikea kuvitella sitä kolkkoa ironista naurua, joka on kaikunut ilmastotutkijoiden kammioissa, kun he ovat piirtäneet yllättäen lähes pystysuoraan laskuun putoavia päästökäyriä, joilla lämpeneminen saadaan pidettyä alle 1,5 asteessa.

Toivoa on. Periaatteessa ja laskennallisesti. Samalla tavalla kuin Suomen miesten jalkapallomaajoukkueella EM-karsintojen puolivälin jälkeen.

Mielelläni olisin pessimismissäni väärässä. Ja vaikken olisi, niin aina parempi, että tehdään jotain. Kolmen asteen lämpötilan nousu on hieman pienempi katastrofi kuin neljän asteen.




Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.