Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Sienineuvot neuvottomalle

Sammeli Heikkinen

Tatti metsässä
Sievä kuin sieni pienenä. Tämä herkkutatti löytyi muutaman kilometrin päästä Helsingin ydinkeskustasta. Sienet ovat monesti parhaimmillaan pieninä, kun toukat ja etanat eivät ole vielä löytäneet niitä.Sammeli Heikkinen

Sievä kuin sieni pienenä. Tämä herkkutatti löytyi muutaman kilometrin päästä Helsingin ydinkeskustasta. Sienet ovat monesti parhaimmillaan pieninä, kun toukat ja etanat eivät ole vielä löytäneet niitä.

7.9.2018 11.03

Sammeli Heikkinen

Kuiva kesän jäljiltä viivästynyt sienisato on alkanut kohota maanpinnalle koko maassa. Nyt on oiva tilaisuus saalistaa omakätisesti ei-eläinperäistä villiä täydennystä ruokavalioon. Sienestäminen sopii kaikille, eikä ole erityisen vaikeaa. Eikä lainkaan vaarallista, kunhan muistaa että syö vain tunnistamiaan ruokasieniä.

Hanki varusteet

Lähimetsään voi mennä tietenkin melkein missä kamppeissa vain. Muuten samat varusteet kuin metsäretkellä yleensäkin ovat aivan riittävät.

Sieniä kannattaa kerätä koriin tai kangaspussiin. Muovipussi toimii hätävarana.

Sienistä kannattaa leikata hyönteisten tai muiden eläinten syömät kohdat sekä jalan multainen osa pois jo metsässä. Sieniveitseksi sopii mikä tahansa lyhytteräinen, riittävän hyvässä terässä oleva veitsi. Sutipäinen sieniveitsi on edullinen ja järkevä hankinta.

Etsi metsä

Puistoista ja pihanurmiltakin voi löytää hyviä ruokasieniä. Teiden reunoja on kuitenkin syytä välttää. Eviran mukaan aivan tien reunasta – noin kymmenen metrin etäisyydeltä ajoradasta – kerätyissä sienissä on mitattu korkeita pitoisuuksia lyijyä, elohopeaa ja kadmiumia.

Syksyn ruokasienistä suurin osa viihtyy metsässä, jota ei ole aivan hiljan hakattu. Paras paikka on siis niin sanotusti oikea metsä, ei mikään pusikko tai hakkuuaukio. Erityisen vanha metsän ei tarvitse välttämättä olla.

Suuressa osassa Suomea tämä ei ole ongelma, mutta etelän suurissa kaupungeissa metsään pääsemisessä voi olla oma hommansa.

Pääkaupunkiseudulla ja sen kyljessä on kaksi kansallispuistoa: Nuuksio ja Sipoonkorpi. Nuuksioon pääsee suoraan bussilla, mutta Sipoonkorvessa pysäkiltä on käveltävä pari kilometriä. Hyvänä sienipaikkana pidetään myös Vantaan Kuusijärveä.

Tampereen keskustasta taas ei ole pitkä matka Kaupin metsään ja Turussa sieniä voi etsiä Ruissalosta.

Ole ensimmäinen tai harvojen joukossa

Pienemmissäkin kaupunkimetsissä kasvaa sieniä. Mutta kun liikkujia on paljon, sienet poimitaan äkkiä. Sama koskee suosituimpia kansallispuistojen ja ulkoilumetsien osia.

Tämän ongelman voi yrittää kiertää olemalla ensimmäinen. Arkiaamuisin voi ehtiä paljonkin kolutulle apajalle ensimmäisenä ja nappamaan nopeakasvuisten lajien itiöemät pussiinsa.

Toinen vaihtoehto on yrittää löytää metsä, jossa muita kulkijoita on vähän. Itse olen käyttänyt apuna Googlen karttapalvelun satelliittinäkymää. Siinä metsä erottuu. Valitettavasti huonommin selviää se, pääseekö metsään. Vaikka jokamiehen oikeuksien turvin voikin sienestää myös yksityisellä maalla, toisten pihojen kautta ja ihmisten häiritseminen kotonaan on syytä jättää väliin.

opi tunnistamaan ruokasienet

Vanha vitsi menee jotenkin niin, että olen opetellut tuntemaan myrkkysienet ja kerään vain tuntemiani sieniä. Vitsit, kuten sienetkin, ovat parhaita tuoreina ja napakoina, mutta oma pointtinsa tuossakin.

Myrkyllisiä sieniä ei tarvitse erikseen opetella. Etenkin ruokasieniin sekoitettavia myrkyllisiä lajeja on melko vähän. Näistä tärkeimmät ovat joskus herkkusienenä kerättävä valkokärpässieni ja koivunkantosientä muistuttava myrkkynääpikkä.

Myrkkysienten opettelun sijaan kannattaa tutustua ruokasieniin. Kun tuntee edes yhden hyvin ruoaksi sopivan lajin varmasti ja kerää vain tuntemiaan sieniä, kaikki on hyvin.

Poimi helpot ensin...

Jos sieniä ei tunne lainkaan, ensimmäiseksi kannattaa opetella muutama runsassatoinen ja maukas ruokasieni. Suomen sieniseura ehdottaa aloittelijoiden ruokasieniksi kantarellia, herkkutattia, kangashaperoa, haaparouskua ja suppilovahveroa.

Näiden tunnistaminen on melko helppoa, eikä vaaraa myrkkysieniin sekoittamisesta juuri ole. Herkkutatin voi tosin sekoittaa inhan makuiseen sappitattiin ja kantarellin vähemmän maistuvaan valevahveroon.

Herkkutatin lajimääritys on helppo vahvistaa maistamalla pienen palan sienestä. Sappitatti nimittäin maistuu erinomaisen kitkerältä. Kantarellin taas tunnistaa ulkonäön lisäksi hedelmäisestä tuoksusta.

...mutta laajenna sienitietoisuuttasi

Kun harrastukseen pääsee sisään, sienilajeja kannattaa opetella rauhalliseen tahtiin lisää. Mitä enemmän ruokasieniä tuntee, sitä suurempi todennäköisyys on löytää syömistä myös heikompina sienisyksyinä.

Laaja lajintuntemus on myös yksi keino kiertää kolutun maaston ongelma. Suuri osa sienestäjistä nimittäin tuntee vain muutaman lajin. Ja näiden lajien sienet katoavat, kun ensimmäinen sienestäjä osuu paikalle.

Sen sijaan esimerkiksi haperoita kerätään paljon vähemmän kuin vaikkapa kantarelleja, vaikka moni hapero on jopa kantarellia parempi ruokasieni.

Kerää myös sieniä, joita et tunne

Uusia sienilajeja ei opi, jos niihin ei tutustu. Tuskin kukaan – toivottavasti – kerää kaikki näkemänsä sienet ja alkaa kotona tunnistamaan niitä. Parempi on, että poimittavasta sienestä on jonkinlainen aavistus jo etukäteen.

Oletetaan, että kehnäsienten kerääminen kiinnostaa, mutta et ole ennen niitä poiminut. Kankaalla eteen sattuu sieni, joka näyttää kovasti kehnäsieneltä. Kuvaa sieni ensin kasvupaikallaan, sekä ylä- että alapuolelta. Sitten poimi mukaasi niin, että koko jalka tulee mukaan.

Kotona sientä voi rauhassa verrata sienikirjan, -sovelluksen tai netin tietoihin. Kuvista taas voi tarkistaa kasvupaikan ja varmistaa, millaiset sienen värit olivat tuoreena.

Haistele ja maistele

Tietyissä sienilajeissa tuoksu voi olla parhaita tuntomerkkejä, esimerkiksi aiemmin mainitun kantarellin hedelmäinen tuoksu erottuu. Sieniä kannattaa siis haistella.

Jos taas on varma, ettei tunnistettava sieni ole myrkyllinen, siitä voi maistaa pienen palan, joka sylkäistään pureskelun jälkeen pois.

Esimerkiksi punaisista haperolajeista syömäkelvottoman polttavanmakuiset erottaa maistamalla. Samoin miedosti herneen makuisesta kuusilahokasta erottaa helposti maistamalla kitkerälahokan.

Tarkkaile maastoa

Kun löydät etsimiäsi sieniä, katso ympärillesi. Millaista puusto on, millaista maa ja aluskasvillisuus? Tietyt sienet viihtyvät tietyssä ympäristössä. Mitä enemmän sienimetsässä liikkuu, sitä paremmaksi maastonlukutaito kehittyy.

Mutta erehtymättömäksi tuskin oppii koskaan. Sen takaa jo se, että eri vuosina saman lajin sieniä voi löytää erilaisista paikoista.

Hanki sovellus tai sienikirja

Sienten tunnistamisessa netistä on apua, mutta lähdekritiikissä saa olla tavallistakin tarkempana. Hyvä, suomalainen – lajiston, ei kansallisylpeyden vuoksi – kirja on paras tuki.

Kunnon sienikirjassa käydään läpi sekin, millaisista tunnusmerkeistä sienet erottaa, kasvumaastot ja -kaudet, kenties myös sienten valmistusta ja säilöntää.

Kirjastossakin sienikirjoja on, mutta syksyisin myös sienikirja-apajalle pitäisi ehtiä ensimmäisten joukossa. Kirjan voi korvata kännykän sienisovelluksella. Suomen oloihin sopivia ei tosin kovin monta ole saatavilla.

Hanki apua

Parhaiten oppii kokeneen sienestäjän mukana. Tutuksi tulevat paitsi sienilajit, myös se, millaisissa paikoissa sieniä kasvaa.

Jos tuttavapiirin sienihenkilö ei ota mukaansa, ainakin Martat järjestävät ohjattuja sieniretkiä.

Tunnistusapua saa esimerkiksi Facebookin Suomen sieniseuran ryhmästä. Sen ongelma on suosio: tunnistuspyyntöjä tulvii satoaikaan niin paljon, että niiden selaaminen on opettelumielessä hankalaa. Lisäksi tunnistuspyyntöihin vastaavat myös sellaiset ryhmän jäsenet, jotka eivät välttämättä tunne sieniä erityisen hyvin. Lähdekritiikki ja maltti auttaa tässäkin.

Suomen sieniseuran verkkosivuihin kannattaa tutustua, aloittelija voi aloittaa vaikka näistä ohjeista.

luonto  retkeily  sienestys 


Lisää aiheesta:


Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.