Vihreän Langan logoVihreän Langan logo
Blogi

Taistelu tulevaisuudesta

16.10.2018

Lasse Leipola

Käyttäjän Lasse Leipola kuva

Valkoisessa talossa käytiin viime vuoden huhtikuussa kiivas vääntö. Oli aika tehdä päätös ja valita kahden vaihtoehdon väliltä.

Ensimmäinen vaihtoehto oli toteuttaa presidentti Donald Trumpin kampanjalupaus kirjaimellisesti ja erota Pariisin ilmastosopimuksesta.

Toinen vaihtoehto oli käyttää takaporttia, jonka presidentti Barack Obaman johdolla Pariisissa neuvotelleet virkamiehet halusivat sopimukseen republikaanipresidentin varalta. Sopimuksesta haluttiin sellainen, ettei republikaanienkaan tarvitsisi erota siitä, vaan he voisivat halutessaan muuttaa kansallisen tavoitteen löysemmäksi ilman varsinaista eroa.


Toimittaja Bob Woodwardin kohutussa kirjassa Fear: Trump in the White House kuvataan monen julkisuudessa laajemmin esillä olleen tapauksen lisäksi myös Pariisin sopimuksen kohtalon hetkiä.

Ilmaston kannalta ratkaisulla ei olisi suurta eroa suuntaan tai toiseen. Varsinaisten päästövähennystoimien purkaminen oli jo vauhdissa ja se tehtäisiin riippumatta siitä, mitä Pariisin sopimuksen kanssa tehtäisiin. Sen sijaan päätös olisi merkittävä symbolisesti ja ideologisesti.

Kansliapäällikkö Reince Priebus oli jo aiemmin luonnostellut ensimmäisen vaihtoehdon mukaisen päätöksen, jolla eroaa sopimuksesta. Presidentin avustaja Rob Porter oli kuitenkin vienyt paperin presidentin pöydältä, koska hän pelkäsi Trumpin vievän asian julkisuuteen ennen kuin sitä on kunnolla valmisteltu.

Priebus oli raivoissaan siitä, että sopimusta puolustanut presidentin tytär Ivanka Trump kulki vapaasti Valkoisessa talossa kuljettaen isälleen viestejä ilmastokampanjoista tunnetulta ex-varapresidentti Al Gorelta sekä ilmastotoimia kannattaneiden suuryrityksien johtajilta.

Rob Porterin ja Ivanka Trumpin tavoin myös turvallisuusneuvonantaja H.R. McMaster ja ulkoministeri Rex Tillerson puolustivat Pariisin sopimusta ja olivat siten vaihtoehdon kaksi kannalla. He pitivät yhteyksiä ulkomaille ja ymmärsivät siten eroamisen aiheuttavan suurta diplomaattista vahinkoa.

Eron kannalla olivat Valkoisen talon kakkosmiehen paikasta kilpailleet Priebus ja Trumpin päästrategi Stephen Bannon. Priebus kannatti eroa, koska näki sen tuovan hyötyä republikaaneille, joilla on vahvat siteet fossiilisten polttoaineiden tuottajiin. Bannon puolestaan vastusti sopimusta, koska näki sen osana Yhdysvaltoja vahingoittavaa globalistista agendaa.


Lopulta 27. huhtikuuta järjestettiin kokous, jossa oli määrä päättää asiasta. Sopimuksessa pysymisen puolustajat jäivät nopeasti tappiolle. Valkoisen talon lakimies Don McGahn kannatti eroa, koska sopimusta käytettiin yhtenä perusteena oikeusjutuissa, joilla yritettiin estää Obaman kaudella tehtyjen päästövähennysten peruminen.

Tillerson yritti vielä muistuttaa, ettei sopimuksesta ole juridisesti mahdollista erota ennen syksyä 2019. Sitä ei kuitenkaan pidetty esteenä vaan hidasteena ja kokous taipui Prieusin ja Bannonin kannalle. Yhdysvallat eroaisi Pariisin sopimuksesta heti, kun se on mahdollista.


Taistelu ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Woodwardin mukaan McMaster ja Porter yrittivät vielä juuri julistuksen alla kesäkuun ensimmäisen päivän aamuna muuttaa Trumpin puheen sisältöä pelastaakseen Yhdysvaltojen suhteet muihin maihin.

Porter hahmotteli tekstin, jossa Yhdysvallat irtisanoutuu sopimuksen ehdoista muttei varsinaisesta sopimuksesta. Hän ja McMaster uskoivat, että tällainen ratkaisu olisi riittävän kova, Trump saisi poliittisen voiton ja täyttäisi vaalilupauksensa, mutta vahingot minimoitaisiin.

McMaster ja Porter puhuivat – Woodwardin sanoin ”naamat sinisinä” – pehmeämmän muotoilun puolesta, mutta Trump piti päänsä. Hän halusi täyden vetäytymisen, koska koki vain sen olevan rehellistä kannattajiaan kohtaan.

Hetkeä myöhemmin Trump julisti Valkoisen talon ruusutarhassa itselleen tyypillisen mahtipontiseen mutta kömpelöön tyyliin, että hänet valittiin edustamaan Pittsburghin eikä Pariisin asukkaita.


Kun maailman maat kokoontuvat joulukuussa Puolan Katowiceen sopimaan Pariisin ilmastosopimusta tarkentavista säännöistä, Yhdysvaltain neuvottelijat ovat yhä mukana.

Jo Obaman aikakaudella sopimusta sorvanneet virkamiehet haluavat varmistaa, että sopimuksen säännöistä tulee sellaiset, että maa voi tarvittaessa liittyä sopimukseen uudelleen.

Vaikka Yhdysvallat ei aktiivisesti häiritse neuvotteluita, on Trumpin politiikka aiheuttanut suurta vahinkoa prosessille. Rikkaiden maiden rahoitus kehittyville maille on tärkeä osa kokonaisuutta, ja Trump on pysäyttänyt maan ilmastorahoituksen.

Trumpilaisen ilmastopolitiikan kaiut vahvistuvat myös muualla maailmassa. Australian hallitus vähätteli viime viikolla julkaistua IPCC-raporttia ja sanoi, ettei maalla ole aikomustakaan luopua kivihiilestä vuosisadan puoliväliin mennessä. Sen itse Pariisin sopimukseen antamat tavoitteetkin ovat vaarassa ylittyä.

Brasiliassa tilanne on vähintään yhtä huolestuttava. Oikeistolainen Jair Bolsonaro voitti reilu viikko sitten ylivoimaisesti presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen ja lähtee ennakkosuosikkina 28. lokakuuta järjestettävään ratkaisevaan vaaliin. Bolsonaro, joka on tunnettu muun muassa naisten ja vähemmistöjen oikeuksia halveksivista ja sotilasdiktatuuria ihailevista mielipiteistään, haluaa erota Pariisin sopimuksesta, jotta maa voi hakata vapaasti Amazonin sademetsiä.


Viime viikolla julkaistun ilmastoraportin jälkimainingeissa on saattanut vaikuttaa siltä, että ilmastonmuutoksen torjunnasta on vihdoin tullut valtavirtaa ja kaikkien yhteinen asia. Se ei ole täysin väärä havainto, mutta vastustajien pienevä joukko on yhä aktiivinen ja voimissaan.




Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.