Lanka arvioi: Hitlerin raivottaret

5.8.2014 10.47

Sammeli Heikkinen

Hitlerin raivottaret – saksalaisnaisia natsien kuoleman kentillä on raflaavasti otsikoitu ja paljastuskirjana markkinoitu. Otsikko on kuitenkin harhaanjohtava, sillä ei tässä oikeastaan mistään raivohulluista kerrota. Paljastuksistakin voi olla monta mieltä. Oma arvonsa kirjalla silti on.

Wendy Lowerin kirja kertoo naisista, jotka osallistuivat natsivallan pyörittämiseen ja osin myös juutalaisten massamurhaan. Osa halusi osallistua, osa pyöri mukana tarpeellisina byrokratian rattaina ja osa ainakin salaisesti ilmaisi inhonsa.

Lower nostaa esiin useita esimerkkihenkilöitä ja kertoo lähinnä sodanjälkeisiin oikeudenkäyntiaineistoihin nojaten, miten he toimivat sodan aikana. Naisia yhdistää se, että he toimivat miehitetyillä alueilla idässä. Kaikki törmäsivät hallinnon raakuuksiin, osa oli niissä aktiivisesti mukana.

Toisaalta Lower tuo esiin, miten kymmenet tuhannet naiset työskentelivät salaisessa poliisissa Gestapossa ja sadat tuhannet muissa natsihallinnon osissa. Aivan kuten Lower toteaa, natsikoneisto ei olisi toiminut ilman näitä naisia.

Lowerin kirja tuo esiin sen, että naiset toimivat aktiivisesti natsikoneistossa ja osallistuivat kansanmurhaan, etupäässä tukitehtävissä.

Kirjan ongelma on se, etteivät esimerkkinaiset ja tilastot oikein yhdisty. Joku juutalaisgetossa SS-miesten rinnalla riehunut komendantin rakastaja ei kerro siitä, mitä vaikkapa suurin osa Gestapon sihteereistä ajatteli työstään ja juutalaisten murhaamisesta.

Kenties Lowerin teoksen vahvin anti onkin siinä, että se vankistaa kuvaa siitä, miten laajalti natsi-Saksan kansalaiset osallistuivat kansanmurhaan, etenkin idän vallatuilla alueilla.