Lanka arvioi: Huopaaminen

4.2.2013 15.17

Sammeli Heikkinen

Aivan ensimmäiseksi haluan korostaa, etten täysin ymmärtänyt Antti Leikaksen toista kirjaa. Pidin siitä kyllä kovasti.

Leikaksen ensimmäinen romaani Melominen oli absurdi kuvaus loppuunajetun miehen työ- ja kotivuorokaudesta. Huopaamisen ensimmäisessä osassa kaksi suomalaista patentti-insinööriä päätyy työmatkallaan tsekkiläiseen (ilmeisesti) pikkukaupunkiin. Ja sinne he myös jäävät.

Hrab‪ě‬slavissa päähenkilöt, Tikkari ja Hyvönen, lähinnä juovat olutta ja harkitsevat tekevänsä jotain. Pikkukaupunki on jotenkin omalakisensa, reaalimaailmasta luiskahtanut paikka, josta on vaikea päästä pois. Ensimmäinen osa kulkee unenomaisissa tunnelmissa.

Toisessa osassa ollaan neuvotteluhuoneessa, palautetilaisuudessa, välillä konsulttien kanssa. Ja tässä vaiheessa homma menee surrealistiseksi.

Leikas onnistuu taas osoittamaan nykyiseen toimistotyöhön liittyvän järjettömyyden ja varsinaisen tuottavan työn puutteen. Huopaaminen on kuitenkin esikoisromaania monipuolisempi, rauhallisempi ja lämpimämpikin teos.