Lanka arvioi: Jääräpää

12.8.2014 11.03

Sammeli Heikkinen

Eipä yllätä, että Mikko-Pekka Heikkisen kolmaskin teos kertoo pohjoisesta. Onhan Heikkinen jo brändäytynyt tahtoen tai tahtomattaan pohjoisen ääneksi viimeistään Pohjois- ja Etelä-Suomen sisällissodasta kertoneen Terveisiä Kutturasta -kirjan jälkeen.

Nyt ollaan Muoniossa ja vähän Enontekiölläkin. Ja Jääräpää on teoksena ehjempi, syvempi ja uskottavampi kuin Terveisiä Kutturasta.

Juonikuvioita Heikkinen kuljettaa mukavasti, mutta tuntuu, että niitä on turhankin paljon tämän paksuiseen kirjaan. On uuden elämänpiirin tuomaa kriisiä, parisuhdevaikeuksia, elinkeinoelämän murrosta, kuntapolitiikkaa, vähemmistökansa-asioita, perheväkivaltaa...

Henkilöhahmot ovat edellisen kirjan tapaan edelleen karrikoituja ja osin ohuita, mutta stereotyyppisyys vältetään yllättävillä ulottuvuuksilla.

Aineksia siis on turhan paljon ja välillä joutuu miettimään, onko tarkoituksena ollut tehdä satiiria vai rehellisen hupaisaa veijaritarinaa. Mutta kun Heikkinen kirjoittaa edelleen hyvin ja kuljettaa tarinaa vetävästi, paketti pysyy kasassa ja kokonaisuus selvästi hyvän puolella.

Jääräpää on viihdyttävä kirja, josta jää hyvä mieli. Luulisin, ettei se kuitenkaan jää Heikkisen parhaaksi.

Ja epäilenpä, ettei tästä välttämättä Muoniossa tykätä...