Lanka arvioi: Kolmannen valtakunnan vieraat sekä Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat

31.1.2014 14.10

Sammeli Heikkinen

Taas on sota-ajan historiaa valotettu urakalla. Suomessa sotahistorian kustantamisessa ei ainakaan näy alan luisu.

Viime kuukausina ilmestyneistä historiateoksista Markku Jokisipilän ja Janne Könösen Kolmannen valtakunnan vieraat sekä Pekka Visurin Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat pyörivät sen verran samoilla apajilla, että ne on syytä arvioida yhdessä.

Kumpikin on kiinnostava kirja, mutta vain toinen antaa todella uuden näkökulman Suomen ratkaiseviin hetkiin maailmansodan aikaan ja ennen sitä.

Visurin kirja on hyvä yleisesitys Suomen valtionjohdon toiminnasta talvisodan loppupuolelta jatkosodan päättäneeseen aselepoon. Suomen tilanne sidotaan hyvin maailman tapahtumiin ja osoitetaan myös, että vuoden 1944 suurhyökkäyksen torjuntaan oli varauduttu huonosti.

Kirjan nimestä huolimatta kyseessä on enemmän aiempaan kirjallisuuteen perustuva teos kuin nimenomaan Mannerheimin ja Rydin toiminnasta kertova tietokirja.

Jokisipilän ja Könösen kirja nousee Visurin teosta kiinnostavammaksi pitkälti aikajännevalinnan vuoksi. Kolmannen valtakunnan vieraina kulki Suomesta kulttuuri- ja sotilasväkeä. Molempia suhteita käsitellään rinnakkain. Sotilassuhteet kiinnostivat ainakin minua enemmän, etenkin kun kirjassa aika usein korostettiin kulttuurisuhteiden melko vähäistä vaikutusta maiden ylätason suhteisiin.

Jokisipilän ja Könösen suurin ansio on osoittaa, että Suomen ja Saksan sotilassuhteet olivat läheiset jo 1930-luvun puolivälistä. Antisaksalaisen maineen saanut Mannerheim ystävystyi jo tuolloin natsi-Saksan valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin kanssa.

Näin suomalais-saksalainen yhteistoiminta jatkosodan aikaan oli enemmänkin 1930-luvun jatkumoa kuin talvisodan luoma uusi tilanne. Tosin vasta talvisodan jälkeen Suomen poliittinen ilmapiiri kypsyi sopivaksi liittoon Saksan kanssa.