Lanka arvioi: Outolintu

31.1.2014 14.01

Lasse Leipola

Suzanne Collinsin vuonna 2008 julkaisema Nälkäpeli oli jatko-osineen todellinen menestystarina. Nuorisokirjaan tarttuivat myös aikuiset ja se aloitti menestyselokuvien sarjan. Ei siis mikään ihme, että perässä tulee jäljittelijöitä.

Veronica Rothin Outolintu-sarjan ensimmäinen, tammikuussa suomeksi julkaistu kirja on melko valju tekele Nälkäpelin rinnalla. Kirja sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa ihmiset on jaettu viiteen osastoon persoonallisuuksiensa perusteella.

Yhteiskuntakuvaus on kuitenkin niin kömpelöä, että se saa Nälkäpelin dystopian tuntumaan lähestulkoon todennäköiseltä. Päähenkilö on tuttuun tapaan 16-vuotias tyttö, joka joutuu erilleen perheestään. Nälkäpelin tavoin kirjasta löytyy niin väkivaltaa kuin teiniromanssiakin – huomattavasti tökerömmin käytettyinä.

Jos vertaileminen Nälkäpeliin ei olisi niin helppoa, voisi kirja tuntua hiukan paremmalta. Valitettavasti Roth ei ilmeisesti ole edes halunnut ajautua kovin kauas esikuvastaan. Eikä kopiotemppu ihan pieleen mennyt, sillä Outolintu-filmatisointi saa Suomen ensi-iltansa huhtikuussa.

* *

Veronica Roth: Outolintu. Otava 2014. Suomentanut Outi Järvinen.