Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
27.8.2012 12.26
Saamelainen juo poronmaitoa ja puolukalla terästettyä pontikkaa, helsinkiläinen on koukussa karkkiin ja toimittaja tekee mitä vain jutun eteen. Eli kliseillä ja stereotyypeillä Mikko-Pekka Heikkisen Terveiset Kutturasta -kirjassa pelataan.
Etelä- ja Pohjois-Suomi ovat ajautuneet erilleen. Ja sotahan siitä tulee. Heikkinen kirjoittaa hyvin. Tarina etenee sujuvasti, ja alussa kliseillä leikittely toimii ja huvittaa.
Mutta mutta. Henkilöt jäävät lopulta kovin ohuiksi eivätkä pahemmin kehity. Loppujen lopuksi saamelaiset jäävät turhan lähelle nunnukanunnuka-miehiä ja toimittaja turhaksi statistiksi. Etelä-Suomen armeijan luuserialikersantti Jesse Purola nousee todelliseksi päähenkilöksi.
Vähän tuntuu, että potentiaalia tässä menee hukkaan. Saamelaisjohtaja Oulan saippuamaiseen olemukseen toki kuuluu, ettei hänestä paljon varmaa faktaa selviä. Kuitenkin Oulan kertomuksessa äitinsä lapsuudesta on jotain aidosti liikuttavaa ja osuvaa. Sellaista materiaalia tämä kirja olisi kaivannut enemmän.
Toki Heikkisen kirjan lukee mielellään näinkin.
Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta. Johnny Kniga 2012.
Tweet