Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Lanka arvioi: White House Down

13.8.2013 15.46

Lasse Leipola

Kuvittele elokuva, jossa on ensiksi yhdistetty Air Force One ja The Rock ja sen jälkeen jätetty pois ne muutamat asiat, jotka noissa elokuvissa olivat kunnossa. Nyt ollaan jo aika lähellä White House Downia.

Vielä kun lisätään päähahmon rooliin täysin hajuton ja mauton Channing Tatum, jonka päätyminen näyttelijäksi on yksi aikamme suuria mysteereitä, ollaan todella huonon elokuvan äärellä. Niin huonon, että jopa ohjaaja Roland Emmerich aiemmat tuotokset, kuten Godzilla ja 2012, alkavat vaikuttaa ihan kelvollisilta.

Emmerich on parhaimmillaan, mikä ei siis vielä ole kovin paljoa, tiukan toiminnan ja komeiden tehosteiden täyttämien elokuvien tekijänä. White House Downin ensimmäinen noin puolituntinen osoittaa miksi. Kun ruudulla ei ole muuta näytettävää kuin puhuvia ihmisiä, ei Emmerichillä ole mitään annettavaa: kamera käy ja näyttelijät lausuvat vuorosanojaan.

Loputtomalta tuntuvan odotuksen jälkeen White House Down pääsee vihdoin (kirjaimellisesti) vauhtiin. Sen jälkeen toimintaa riittää siinä määrin, ettei elokuva enää käy tylsäksi. Vitsailu kuitenkin ontuu ja juoni on aika helposti nähtävissä. En tiedä, onko sekään varsinaisesti mikään ansio, että muutaman kerran elokuva onnistuu yllättämään olemalla vieläkin hölmömpi kuin miltä se siihen asti on tuntunut.

White House Down on oikeasti yksi kaikkien aikojen huonoimmista elokuvista. Muutaman ohikiitävän hetken ajan saattaa tuntua, että elokuvalla olisi jotain camp-arvoa eli sellaista, että se olisi huonoudessaan edes hauska, mutta tämäkin on vain harhaa.

*

Roland Emmerich: White House Down. Ensi-ilta 23. elokuuta 2013.




Viite