Lanka arvioi: Yksin ja kaukana

5.6.2013 11.32

Sammeli Heikkinen

Kiinnostava mutta epätasainen. Se tiivistä ehkä parhaiten Jonathan Franzenin esseekokoelman Yksin ja kaukana.

Kyseessä on nimenomaan kokoelma, sillä teoksella ei nimestään huolimatta ole varsinaisesti mitään teemaa. Frantzen kirjoittaa kirjallisuudesta, ystävänsä David Foster Wallacen kuolemasta ja linnuista. Hän on nimittäin varsin intohimoinen lintuharrastaja.

Kun olen itsekin kiinnostunut linnuista, Fosterin teoksen yllättävintä ja tavallaan vetävintä antia olivat kertomukset lintujen metsästyksestä Välimerellä ja eri lajien ahdingosta surrealistisesti paisuvien Kiinan kaupunkien liepeillä. Missä määrin näissä sitten oli kyse pitkistä journalistisista teksteistä ja missä määrin esseistä, on kai vähän makuasia.

Lintujen lisäksi toinen kokoelman päähaara ovat – lähinnä amerikkalaista – kirjallisuutta koskevat esseet. Frantzen kirjoittaa hyvin, joten niitäkin lukee mielikseen, vaikkei aiheena oleva kirja tuttu olisikaan.

Ihan hyvä esseekokoelma, ei sen vähempää eikä enempää.

* * *

Jonathan Franzen: Yksin ja kaukana. Siltala 2013. Suomentanut Raimo Salminen.