The Bone Clocks

Spectre

2.4.2015 11.54

Lasse Leipola

Useaan eri aikakauteen sijoittuva tarina, tarkkanäköistä ajankuvaa, irrallisia mytologisia elementtejä sekä paikoin raskasta kieltä. David Mitchellin uusin romaani, The Bone Clocks, on veistetty samasta puusta kuin Pilvikartasto, josta tehtiin muutama vuosi massiivinen Hollywood-elokuva.

Tällä kertaa aikaskaala on kuitenkin selvästi kapeampi, sillä kirja pyörii yhden henkilön elämän ympärillä. Tulevia tapahtumia ennakoivia ääniä kuuleva teini nimeltään Holly Sykes karkaa kotoa 1980-luvun alkupuolella. Samaan aikaan hänen pikkuveljensä katoaa mystisesti.

Alkaa vuosikymmenten mittainen tarina, joka vie lukijaa ympäri maailmaa ja kuvaa Sykesia eri hahmojen näkökulmista päättyen lopulta ilmastonmuutoksen runtelemaan Irlantiin 2040-luvun alkupuolella. Kirjan viimeisen luvun kuvaus tulevaisuudesta tuntuu pelottavan realistiselta ja ahdistavan ankealta.

Mitchell kirjoittaa taitavasti joskin hieman raskassoutuisesti. Kirjan maailma ja tarina ovat upeasti rakennetut ja niihin uppoutuu ilolla. Henkilöhahmot ovat monipuolisia, uskottavia ja kiinnostavia.

Mytologista fantasiaa on tässä kirjassa enemmän kuin Pilvikartastossa ja se tuntuu kirjan alkupuolella päälleliimatulta ja loppupuolella kömpelöltä. Jotenkin tuntuu, ettei Mitchell luota siihen, että hänen kertomansa tarinat olisivat kiinnostavia ilman yliluonnollisia elementtejä. Tuo pelko tuntuu paitsi turhalta myös vahingolliselta.

* * * *

David Mitchell: The Bone Clocks. Spectre 2014.