Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Suunnanmuuttaja

20.3.2009 13.56

Riikka Lamminmäki

Kehitysministeri Paavo Väyrynen vastasi Vihreän Langan kysymyksiin Suomen kehityspolitiikan muutoksesta ja politiikan avoimuudesta.

Voiko kehityspolitiikan suunnanmuutos vaikuttaa Suomen uskottavuuteen kehitysyhteistyön tekijänä?

Minun mielestäni ei. Muutos on tehty erittäin avoimesti, kehityspoliittinen ohjelma uudistettiin demokraattisella prosessilla ja annettiin tiedoksi kumppanimaille. Toiminta perustuu edelleen kehitysmaiden omistajuuteen. Ohjelma on otettu hyvin vastaan kaikkialla.

Mistä syytökset avoimuuden puutteesta hankkeiden valmistelussa johtuvat?

No... minä en ymmärrä. Tietysti on niin, että kehityspolitiikka on politiikkaa. Ne, joilla on erilainen näkemys, saattavat syyttää menettelytapoja, kun eivät halua keskustella itse sisällöstä.

Onko ulkoministeriöstä tihkunut aiempaa vähemmän tietoa hankkeista järjestökentälle ja Kehityspoliittiselle toimikunnalle?

En näe, miten tämä voisi pitää paikkansa. Menettelytavat ovat aivan samat kuin ne ovat olleet aikaisemminkin. Mitä tulee näihin osallistumissuunnitelmiin eli kahdenvälistä kehitysyhteistyötä koskeviin suunnitelmiin, sitten kun on neuvoteltu, ne ovat julkisia. Mutta ei neuvotteluja varten tehtäviä valmistelupapereita voida julkistaa.

Kritiikkiä on tullut myös eduskunnalta.

No yksittäisiä puheevuoroja. Ainoa, mikä minulle tulee mieleen, on keskustelu osallistumissuunnitelmista. Ulkoasiainvaliokunta on pyytänyt, että ne saataisiin. Ne on luvattu ja ne annetaan.

Esimerkiksi Tansanian kanssa käytiin maakohtainen neuvottelu jo viime syksynä. Miksei Tansanian osallistumissuunnitelma ole vieläkään julkinen?

Juuri kysyin Koukku-Rondelta (kehityspoliittisen osaston päällikkö Ritva Koukku-Ronde), että kuinka on. Hän on antanut jo helmikuussa ohjeet, että ne pitää toimittaa eduskunnalle ja ne voidaan toimittaa kansalaisjärjestöille. Jos tätä ei ole tehty, kysymys on tekniikasta.

Kehitysyhteistyöhön varattuja rahoja on käytetty viime vuonna aiempaa vähemmän. Maksatusaste jäänee alle 80 prosenttiin. Onko suunnanmuutos hidastanut suunnittelua? Eivätkö virkamiehet tiedä, mitä heiltä odotetaan?

Kyllä he tietävät. Osittain siihen on vaikuttanut se, että kun lisärahaa alueelliseen ja temaattiseen toimintaan jaettiin, suurlähetyistöissä ja osastoilla keskityttiin todistelemaan, miten toiminta on jo juuri sellaista, mitä uusi ohjelma edellyttää. Luovuutta organisaatiossamme oli liian vähän. Nähtiin paljon vaivaa, jotta vanhat hankkeet saatiin kuulostamaan uuden ohjelman mukaisilta. Kun keskusteltiin, kävi ilmi, ettei näin olekaan, vaan pitäisi keksiä jotain uutta. Vasta sen jälkeen prosessi pääsi lähtemään käyntiin uusien painotusten saamiseksi.

Pitääkö paikkansa, että uudet hankkeet suuntautuvat pääosin metsä- ja luonnonvarasektoreille?

Niitten osuus kasvaa, mutta voidaanko sanoa, että pääosin, en osaa tuohon sanoa. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että myös metsä- ja luonnonvarasektori ovat köyhyyden poistamista.

Tarkoittaako luonnonvarasektoriin keskittyminen sitä, että Suomen tekemä terveydenhuollon ja opetuksen parissa tekemä kehitysyhteistyö on selvästi vähenemässä, kuten julkisessa keskustelussa on esitetty?

Ei ole vähenemässä mutta sen suhteellinen osuus saattaa olla pienenemässä. Tässä on jatkuvasti ollut väärinkäsityksiä. Vetäytymässä ollaan terveyssektorilta tällä hallituskaudella vain Mosambikista.

On esitetty näkemyksiä, joiden mukaan yhteistyötä Indonesian kanssa lisätään, koska sinne on helppo viedä suomalaista osaamista. Indonesia ei kuitenkaan ole yksi Suomen kahdeksasta pääkumppanimaasta.

Olemme olleet siellä metsäsektorilla pitkään mukana ja siellä arvostetaan suomalaista metsäosaamista. Indonesia on yksi pahimmista hiilidioksin tuottajista, koska siellä kaadetaan sademetsiä ja viljellään kaskeamalla. Sielläkin on myös paljon köyhiä ihmisiä. Uusiutuvaan energiaan liittyvät paikalliset ratkaisut auttavat tietysti kaikkein köyhimpiä ihmisiä.

Monta kertaa sotketaan asioita, ja sanotaan, että suomalainen metsäosaaminen on ollut tuhoisaa Indonesiassa. Suomalaisen metsäfirman toimintaan liittyen on toki ollut kiistoja, mutta metsäasiantuntijat ovat antaneet arvokkaan panoksen, eikä siihen mitään kritiikkiä ole kohdistunut.

Olette puhunut paljon yksityissektorin roolista kehityksessä. Mitä tarkoitatte sillä?

Kysymys on tietysti kehitysmaiden yksityissektorista. Kun köyhyyttä lähdetään vähentämään, maaseudun yksityissektorin – maatalouden ja pienimuotoisen yritystoiminnan – kehittäminen on avainasemassa. Mitä tulee Suomen talouselämän intresseihin, niin meidän apumme on sitomatonta. Ei ole mitään mahdollisuutta toimia tämän periaatteen vastaisesti. On kuitenkin suotavaa, että yhteistyössä käytetään suomalaisia asiantuntijoita ja suomalaisia yrityksiä. Apua on suunnattava sinne, missä suomalaisilla on niin korkeaa osaamista, että osaajat pärjäävät kilpailussa.

Olette suhtautunut hyvin kielteisesti kehitysmaille annettavaan suoraan budjettitukeen. Onko kantanne yhä sama talouskriisistä huolimatta?

Suhtaudun kriittisesti. Aikaisemmin tehdyt sitoumukset on toteutettu. Tämän vuoden aikana päätetään, miten jatketaan. Talouskriisi ei muuta tätä suhtautumista.




Viite