Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Etuajassa

Iiro Törmä

Värikkäitä kasvokuvia valiokunnan jäsenistä.
Villejä visioita. Kuvassa valiokunnan jäsenet Mikko Alatalo, Veltto Virtanen, Juha Mieto ja Päivi Lipponen. Iiro Törmä

Villejä visioita. Kuvassa valiokunnan jäsenet Mikko Alatalo, Veltto Virtanen, Juha Mieto ja Päivi Lipponen.

9.11.2007 13.32

Jussi Karmala

Mistä tulevaisuusvaliokunta puhuu tällä vaalikaudella, siitä eduskunta säätää lain seuraavalla.

Kun tulevaisuusvaliokunta muutti eduskunnassa uuteen kokoushuoneeseen kymmenen vuotta sitten, kaikki ihmettelivät huoneen takaseinään kiinnitettyjä vanerilevyjä. Levyt saivat aluksi olla paikallaan, kunnes kokoushuonetta aiemmin asuttaneesta ulkoasiainvaliokunnasta kerrottiin, että vanerien takana on jotain niin rumaa, ettei sitä kestä katsoa.

Valiokuntaneuvos Paula Tiihosen mielenkiinto heräsi: mikä voi olla niin rumaa, että se pitää peittää? Remonttimiehet purkivat vanerit ja alta paljastui upea funkis-taideteos 1950-luvulta. Seinä on peitetty sormipaneeleilla, joihin on veistetty suomalaisten kaupunkien silhuetteja. Helsingin symboli on minimaalisin kaiverruksin tehty olympiastadionin torni.

”Teos on tehty ennen kuin stadionin torni valmistui. Se viittasi aikanaan tulevaisuuteen”, Tiihonen sanoo.

Sodanjälkeistä modernisaation murrosta ja kaupungistumista kuvaava taideaarre sopii tilaan hyvin, sillä tulevaisuusvaliokunnan tumman puupöydän ääressä saa ajatus lentää.

”Tulevaisuusvaliokunta on ainutlaatuinen, sillä se ei käsittele hallituksen lakiesityksiä, vaan laatii itse oman agendansa”, Tiihonen sanoo, ja istuutuu harmaalle nahkapenkille pöydän ääreen. Penkkejä on seitsemäntoista, yhtä monta kuin valiokunnassa on jäseniä.

Kun valiokunta kokoontuu vaalikauden alussa, sen jäsenet alkavat miettiä, mitkä ovat sellaisia kehityskulkuja, joihin politiikassa kannattaisi varautua etukäteen. Valiokunta järjestäytyy ryhmiksi, jotka alkavat työstää kirjallisia raportteja eri aiheista. Nykyisellä vaalikaudella valiokunnan pääselvitykset käsittelevät metropolien ja uuden yleissivistyksen kohtaamista, hyvinvointivaltion tabuja ja metsien käytön tulevaisuutta. Valiokunta tekee paljon yhteistyötä korkeakoulujen kanssa, ja se kuulee eri alojen ammattilaisia muiden valiokuntien tapaan.


Tulevaisuusvaliokunta on laman lapsi. Taantuma iski 1990-luvun alussa rajusti, ja se yllätti poliitikot housut nilkoissa. Samaan aikaan myllersi myös maailmalla: Neuvostoliitto hajosi, kylmä sota päättyi, internet ja globalisaatio nousivat kielenkäyttöön. Eduskunta tajusi, että jos muutoksia pystyy ennakoimaan, niihin voi myös varautua. Niinpä eduskunta perusti väliaikaisen tulevaisuusvaliokunnan 1993. Samaan aikaan hallitus alkoi laatia tulevaisuusselontekoja, joiden käsittelystä tuli valiokunnan ainoa lakisääteinen velvollisuus.

Ensimmäinen tulevaisuusvaliokunta muistetaan ilmastonmuutosraportista, jonka se laati vihreän puheenjohtajansa Eero Paloheimon johdolla. Valtavirran poliitikot pitivät tuolloin ilmastonmuutospuheita hörhöilynä. Valiokunta keskittyi alkuvuosinaan kansainvälisiin megatrendeihin, mutta nykyisin tutkimusten paino on siirtynyt yhä enemmän suomalaiseen yhteiskuntaan.

Valiokunta vakinaistettiin perustuslain muutoksen yhteydessä vuonna 2000. Moni kansanedustaja vastusti väliaikaisen valiokunnan muuttamista pysyväksi. Vielä nykyäänkin löytyy edustajia, jotka eivät käsitä, mitä hyötyä on valiokunnasta, joka ei käsittele lakiesityksiä.

Valiokunnan vahvuus on siinä, että toisin kuin kaikki muut valiokunnat, se voi reagoida lakeihin etuajassa. Usein ne aiheet, joita tulevaisuusvaliokunta on edellisellä vaalikaudella käsitellyt, nousevat seuraavalla vaalikaudella lainsäädäntöön eduskunnassa. Esimerkiksi viime vaalikaudella valiokunta teki raportteja ikääntymisen vaikutuksista, innovaatioiden tärkeydestä ja Venäjän tilasta. Nyt näistä aiheista puhutaan kaikkialla.

Toinen hyvä esimerkki liittyy hallitusohjelmaan. Kolme vuotta sitten tulevaisuusvaliokunnan silloinen puheenjohtaja, kokoomuksen Jyrki Katainen, oli laatimassa filosofi Pekka Himasen kanssa raporttia Välittävä, kannustava ja luova Suomi. Tänä vuonna Kataisesta tuli valtiovarainministeri, ja hallitusohjelman pääotsikko kuuluu: Vastuullinen, välittävä ja kannustava Suomi.


Tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja, vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi tilaa kahvin ja pullan eduskunnan kansalaisinfon kahvilassa. Hän on juuri palannut Aasiasta, jossa valiokunta kävi tutustumassa innovaatioita ruokkiviin metropoleihin, kuten Hongkongiin, Souliin ja Tokioon.

Maailmalla Suomen tulevaisuusvaliokunta herättää kiinnostusta, sillä Suomi on ainoita maita, joissa tulevaisuutta tutkitaan korkeakoulujen ja ajatushautomoiden lisäksi myös parlamentissa. Aasian matka teki Kasviin vaikutuksen.

”Etelä-Koreassa sähköinen tunnistaminen on arkipäivää, esimerkiksi passia voi hakea verkossa. Suomessa tietoyhteiskunta on jämähtänyt raporttien kirjoitteluun”, Kasvi sanoo.

Kasvin mukaan Suomessa tapahtuu ainoastaan silloin, kun maalla menee huonosti.

”Laman aikaan Suomessa suljettiin sairaaloita ja kouluja, mutta samaan aikaan satsattiin tieto- ja tietoliikennetekniikan koulutukseen sekä tutkimukseen rajusti. Tämä nosti maan lamasta, ja teki Suomesta hetkeksi maailman edistyneimmän tietoyhteiskunnan.”

Tietoyhteiskuntaan ja teknologiaan liittyvät asiat ovat Kasvin erikoisalaa. Hänen mielestään tulevaisuusvaliokunta on tutkijan taivas.

”Saan penkoa asioita perinpohjin, ja toisin kuin akateemiset tutkijat, saan lausua niistä myös mielipiteitä.”

Valiokunnan poliittinen olemus onkin sen suurin vahvuus. Kasvin mukaan akateeminen tulevaisuudentutkimus jää helposti teorioiden ja suositusten tasolle, mutta tulevaisuusvaliokunta lähestyy tutkimuksia käytännön ratkaisujen näkökulmasta.


Tällä hetkellä tulevaisuusvaliokunnasta löytyy paljon urheilijoita ja muusikoita. Keskustan kansanedustajan Kyösti Karjulan mukaan valiokunnassa on aina niitä edustajia, jotka sinne pääsevät, ja niitä, jotka sinne joutuvat. Itse hän kuuluu ensimmäisiin: motivaatiota valiokuntatyöhön on löytynyt jo kahdentoista vuoden ajan. Ennen vuonna 1995 alkanutta kansanedustajanuraansa Karjula työskenteli yritysmaailmassa tulevaisuushankkeissa.

Karjulan mukaan tulevaisuusvaliokunta keskittyi vielä 1990-luvulla paljon erilaisiin teknologiahankkeisiin. Nyt valiokunnan painopiste on siirtynyt yhä voimakkaammin tulevaisuuden ennakointiin.

”Neljän vuoden vaalikaudet eivät ole riittävä aikajänne yhteiskunnan ohjaukseen. Mielestäni tulevaisuusvaliokunta työskentelee 2–3 vaalikauden tähtäimellä”, Karjula sanoo.

Sisäinen tulevaisuustyö käynnistyy Karjulan johdolla pian myös hänen omassa puolueessaan, keskustassa.

”Esko Ahon puheenjohtajakaudella keskustassa oli vahvaa tulevaisuustyötä. Nyt hallituspuolueena keskusta on keskittynyt ajassa tapahtuvaan poliittiseen työhön. Tulevaisuuden merkitys kuitenkin tiedostetaan puolueessa.”

Karjula arvioi Suomen tulevaisuuden suurimmiksi haasteiksi osaamisen vahvistamisen, sosiaalisen pääoman säilyttämisen ja palveluyhteiskunnan muutoksen.

”Suomen hyvinvointivaltio rakennettiin tukemaan kasvavaa väestöä ja lapsiperheitä. Nyt koko malli pitää muuttaa paremmin ikääntyvän väestön tarpeita tukevaksi.”


Valiokunta tekee paljon yhteistyötä korkeakoulujen ja tutkijoiden kanssa – ja saa niiltä myös kritiikkiä. Turun tulevaisuudentutkimuskeskuksen professori Markku Wilenius toivoisi eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalta lisää räväkkyyttä, ja rohkeaa osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun. Wileniuksen mielestä valiokunnan pitäisi pohtia erityisesti politiikan kriisiä.

”Nuorten poliittinen aktiivisuus ei enää kanavoidu puolueiden kautta. Vaaleissa äänestäminen on vitsi. Nyt pitää miettiä, mitkä ovat politiikan tekemisen uudet muodot, miten tarjotaan tiloja ja foorumeita sille, että yhteiskunnasta kiinnostuneet kansalaiset voivat vaikuttaa asioihin. Pitää nähdä, että tulevaisuudessa ihmiset eivät enää halua delegoida valtaa päättäjille samoin kuin aikaisemmin.”

Wileniuksen mielestä esimerkiksi internetin hyödyntäminen on suomalaisessa vallankäytössä alkutekijöissään.

”Kuitenkin esimerkiksi sosiaalisen median suosio todistaa, että ihmiset haluavat osallistua. On naurettavaa, että Suomessa ei voi esimerkiksi äänestää netissä. Virokin on meitä edellä.”

Tulevaisuusvaliokunta on hankalassa välikädessä, jos tulevaisuudessa yhteiskunnallinen valta pitää hajauttaa uudella tavalla, sillä valiokunta edustaa itse vanhaa, keskitettyä valtaa. Valiokunnan räväkkyyttä verottaa varmasti myös se, että sen jäsenten puoluetaustat ja arvopohjat eroavat toisistaan.


Mitä tulevaisuus
sitten tuo tullessaan? Kuluvalla vaalikaudella tulevaisuusvaliokunnan yksi keskeinen selvitys koskee hyvinvointivaltion tabuja, sen pyhiä väärinkäsityksiä. Selvitys kysyy, miksi köyhiä kuolee enemmän kuin rikkaita, miksi parhaissa kouluissa on vain varakkaiden perheiden lapsia, ja miksi valtio tukee verotuksella erityisesti rikkaiden asumista – kenen etua valtio tosiasiassa ajaa?

Samaan aikaan hallitus on käynnistänyt mittavan sosiaaliturvan uudistuksen, jota jatketaan varmasti seuraavallakin vaalikaudella.

Eli tämä ei ole enää edes ennuste, vaan fakta: Suomi järjestellään sosiaalisesti täysin uuteen uskoon tulevina vuosina. Saa nähdä, millaisia taideaarteita sosiaalipolitiikan murros tuottaa jälkipolvien löydettäväksi.

Neljä tietä tulevaisuuteen

  1. Delfoi-menetelmä. Asiantuntijoilta kysytään usein arvioita, kuinka jokin asia toimii esimerkiksi vuonna 2020. Vastaukset ja niiden perustelut analysoidaan systemaattisesti, ja niiden keskiarvosta kootaan ennuste.
  2. Skenaario-menetelmä. Valitaan esimerkiksi talouden, tekniikan ja politiikan muuttujat ja mietitään, millaisia mahdollisia yhdistelmiä niistä voi syntyä vaikkapa vuonna 2030. Arvioiden pohjalta tehdään 3–6 skenaariota, joita aletaan karsia taulukoiden ja erilaisten menetelmien avulla. Viimeinen, todennäköisimmältä vaikuttava skenaario on tulevaisuuden ennuste.
  3. Heikot signaalit. Heikot signaalit voivat olla ihmisten käytösmalleja tai konkreettisia tuotteita. Tulevaisuudentutkimuksessa tarkastellaan, mitä tapahtuu yhteiskunnassa, jos jokin tuote tai käytösmalli yleistyy laajalti.
  4. Vision rakentaminen. Esimerkiksi yrityksissä visioidaan, millainen yritys on vuonna 2020. Tätä tavoitetilaa aletaan purkaa askel askeleelta. Näin syntyy polku nykyisyyteen, ja samalla nähdään mahdollinen polku tulevaisuuteen.

Lähde: Tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius.

tutkimus  hallitusohjelma 




Lisää aiheesta:


Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.