Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Mikael Ahlfors

Kirsi Mändi ulkoiluttamassa koiriaan.
Pelastetut. Kirsi Mändin koirat, viipurilainen Minni (vas.) ja tallinnalainen Zulik, nauttivat uudesta elämästään Suomessa. Mikael Ahlfors

Pelastetut. Kirsi Mändin koirat, viipurilainen Minni (vas.) ja tallinnalainen Zulik, nauttivat uudesta elämästään Suomessa.

Monet ulkomailta tuodut kulkukoirat hylätään Suomessa uudelleen

18.4.2008 0.00

Laura J. Rantanen

Suomessa hylätyistä koirista yhä useampi on ulkomailta tuotu, niin sanottu rescue-koira. Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen, Hesyn, mukaan ulkomaisen kodittoman koiran pelastamisesta on tullut muoti-ilmiö, jonka varjopuolet alkavat näkyä eläinsuojelujärjestöjen työssä.

Helsingissä hylätään vuosittain noin sata koiraa, joista kasvava määrä on rescue-koiria.

”Eläinsuojelun piiriin on alkanut tulla yhä enemmän rescue-koiria. On traagista, että koirilla on kauheita kokemuksia jo ennestään ja sitten ne joutuvat täälläkin hylätyiksi”, Hesyn tiedottaja Riikka Suominen sanoo.

Rescue-koirien tuonti on lisääntynyt huomattavasti muutamassa vuodessa. Virosta, Venäjältä ja Espanjasta tuodaan Suomeen ainakin 1 500 koiraa vuosittain, ja määrä on jatkuvassa kasvussa.

Suominen arvelee innostuksen johtuvan muun muassa televisiosarjoista, joissa etsitään koiralle kotia tai julkkikset adoptoivat kodittomia koiria.

”Ajatellaan romanttisesti, että on hienoa pelastaa eläin, eikä ymmärretä, että nämä koirat ovat yleensä aika hankalia.”

Suomeen tuodut rescue-koirat ovat useimmiten aikuisia ja suurikokoisia. Ne ovat eläneet kadulla tai koiratarhoissa, eikä niillä välttämättä ole ollut ihmiskontakteja – ainakaan hyviä.

”Luottamuksen voittaminen vaatii paljon työtä. Ihmiset ylimitoittavat resurssinsa.”


Rescue-koiria
maahan tuovat yhdistykset jakavat Hesyn huolen. Viimeisen vuoden aikana tuontikoiria on jouduttu sijoittamaan uudelleen enemmän kuin aiemmin, vaikka sijoitusperheiden kanssa käydään tarkat keskustelut ennen koiran luovutusta.

Yhdistyksillä ei ole juridista velvollisuutta ottaa koiraa takaisin, jos sijoitusperhe ei pysty siitä huolehtimaan.

”Toki moraalinen velvollisuus on. Suurin osa yhdistyksistä haluaakin tietää, missä heidän koiransa ovat”, Suominen sanoo.

Hesy haluaa, että rescue-yhdistykset rekisteröisivät koirat omiin nimiinsä ja sijoitusperheillä olisi vain hallintaoikeus niihin.

Yleisiä syitä koirasta luopumiseen ovat avioero, ajanpuute, mielenterveysongelmat ja alkoholismi. Järjestöt arvelevat, että uudelleensijoituksien lisääntyminen kertoo siitä, että koiranomistajat, kuten muutkin ihmiset, voivat huonommin kuin ennen.




Viite