Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Lasse Leipola

Pariisin ilmastokokouksen sponsorit
Sponsoroitu kokous. Ranskan hallitus on kerännyt ilmastokokouksen järjestämiseksi rahaa yksityiseltä sektorilta, mistä muistutetaan kokouspaikan sisäänkäynnin luona.Lasse Leipola

Sponsoroitu kokous. Ranskan hallitus on kerännyt ilmastokokouksen järjestämiseksi rahaa yksityiseltä sektorilta, mistä muistutetaan kokouspaikan sisäänkäynnin luona.

Sanelevatko yritykset tahdin Pariisin ilmastokokouksessa?

4.12.2015 15.12

Lasse Leipola

Ensimmäisiä asioita, jonka kuka tahansa Pariisin ilmastoneuvotteluihin saapuvista huomaa, on suuri taulu, johon on merkitty tapahtuman sponsorit. Joukossa on monia yrityksiä, joiden liiketoiminta perustuu suurelta osin fossiilisiin polttoaineisiin.

”Kun sponsoreina on suuryrityksiä, joiden taloudelliset intressit riippuvat suoraan neuvotteluiden lopputuloksesta, on kyse viherpesusta. Nämä yritykset ostavat vaikutusvaltaa, jota ne eivät ole ansainneet”, Corporate Accountability Internationalin Tamar Lawrence-Samuel sanoi Pariisin ilmastokokouksessa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa.

Kansalaisjärjestöt ovat käynnistäneet Kick Big Polluters Out -kampanjan, jonka tavoitteena on sulkea neuvotteluista ulos yritykset, joille fossiiliset polttoaineet ovat tavalla tai toisella osa liiketoimintaa. Aloitteeseen on kerätty jo 550 000 nimeä.

”Maailman terveysjärjestön puolelta on ennakkotapaus, jossa neuvottelijat suojattiin ulkopuoliselta vaikutukselta, erityisesti isoilta tupakkayhtiöiltä. Ymmärrettiin, että ristiriita tupakkateollisuuden intressien ja kansanterveyden välillä on perustava eikä mitenkään soviteltavissa. YK:n ilmastoneuvotteluorganisaatio UNFCCC ei ole edes tunnustanut tällaisen intressiristiriidan mahdollisuutta hiiliteollisuuden kanssa”, Lawrence-Samuel sanoi.


Yritysten vaikutus ei kuitenkaan rajoitu kokouspaikalle vaan taustalla on vuosien työ kansallisella tasolla.

”Kaikkein merkittävintä on lobbaaminen kansallisella tasolla. Isot yritykset eivät tule kokouspaikalle, kuten me kansalaisjärjestöt, jotka yritämme saada jonkun neuvottelijan kuuntelemaan. He vaikuttavat ensisijaisesti kansallisesti maiden neuvottelukantoihin”, Maan ystävien Asad Rehman sanoi Vihreälle Langalle.

Hänen mukaansa yrityksien vaikutusvallan kasvaminen näkyy myös siinä, ettei ilmastoneuvotteluiden pohjana käytetä enää tieteen sanelemaa tarvetta päästövähennyksille vaan maat saavat itse valita vähennystavoitteensa. Se on Rehmanin mukaan yritysten etujen mukaista, sillä ne pääsevät sitenvaikuttamaan tavoitteisiin.

”Yrityksillä on ilmastokokouksessa toki oma virallinen edustuksensa täällä sidosryhmien kautta aivan kuten esimerkiksi alkuperäiskansoilla. Yritysten vaikutusvalta ei rajoitu siihen vaan he sponsoroivat neuvotteluja ja järjestävät omia cocktail-tilaisuuksia.”

Näistä tilaisuuksista näyttävin, virallisen ilmastokokouksen kanssa samaa kokoluokkaa oleva Solutions COP21 alkaa tänään perjantaina Pariisin keskustassa sijaitsevassa Grand Palais'ssa. Eurooppalaista lobbausta valvova Corporate Europe Observatory pitää tapahtumaa valheellisten ilmastoratkaisuiden näyttämönä. Sen mukaan tapahtuman tarkoituksena on varmistaa, ettei ilmastopolitiikka uhkaa nykyistä liiketoimintaa.


Corporate Europe Observatoryn Olivier Hoedemann sanoo, että neuvottelukantoihin lobbaaminen kokouksen alla näkyy muun muassa EU:ssa, jossa lobbareista on tullut este kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle. Yritysten vaikutus tuntuu Hoedemannin mukaan EU:n 2030-ilmastotavoitteissa, jotka ovat pohjana unionin neuvottelukannoille Pariisissa.

”Noiden neuvotteluiden avainhetkellä komissio ja teollisuus pitivät yhteisen seminaarin. Yritysten luoman paineen vuoksi 2030-tavoitteesta jätettiin pois kansalliset tavoitteet uusiutuvan energian lisäämiselle ja energiatehokkuuden parantamiselle, niistä tuli siis heikommat kuin vuotta 2020 koskeneista tavoitteista”, Hoedemann sanoo.

Pelkkään päästötavoitteeseen keskittyminen oli muun muaasa Elinkeinoelämän keskusliiton tavoite.

Corporate Europe Observatoryn selvityksen mukaan tilanne on vain pahentunut Jean-Claude Junckerin johtaman komission aikakaudella.

”Selvityksemme mukaan tapaamisia on yhä enemmän, minkä lisäksi ovi teollisuuden ja komission välillä käy yhä tiheämmin, eli työntekijät siirtyvät lobbaajista virkamiehiksi ja päinvastoin”, Hoedemann sanoi.


Pariisin sopimusneuvotteluiden kokouspaikalla on varsinaisten neuvottelutilojen lisäksi messualueita, joilla on esillä maiden, järjestöjen ja tutkimuslaitosten pisteitä. Facebookia ja Googlea lukuunottamatta yrityksiä ei siellä näy. Vastaava epäsuhta näkyy siinä, etteivät yritykset tai niiden asiaa ajavat etujärjestöt järjestä lehdistötilaisuuksia, vaikka esimerkiksi kansalaisjärjestöt viestivät omaa asiaansa toimittajille lähes keskeytyksettä.

Yrityselämä on kuitenkin neuvotteluissa läsnä. Pelkästään Suomen virallisen delegaation mukana Pariisin ovat matkanneet EK:n, Metsäteollisuuden, Energiateollisuuden ja MTK:n edustajat.

EK:ssa ilmastoasioista vastaava johtava asiantuntija Mikael Ohlström ei allekirjoita järjestöjen väitteitä siitä, että yhtiöt olivat kaapanneet vallan ilmastoneuvotteluissa.

”Itse en ainakaan ole sellaista huomannut. Me olemme siellä mukana samanlaisessa asemassa missä kansalaisyhteiskuntakin. Esimerkiksi Kepa on havaintojeni mukaan syvemmällä prosessissa kuin mitä meillä on mahdollista olla”, Ohlström sanoo.

”Toki jos ajattelee sitä kautta, että EK on melko tyytyväinen EU:n kantoihin, ymmärrän kansalaisjärjestöjen huolen. Mutta vaikka EU:lla olisi kuinka tiukat tavoitteet, ei se edistä kansainvälisiä neuvotteluita, kun EU:n osuus päästöistä pienenee. On nähty, että esimerkkinä oleminen ei toimi, vaan muut asiat ratkaisevat.”

Ainoa asia, mikä huolettaa EK:ta EU:n neuvottelulinjauksissa on päästötavoitteiden tarkasteleminen viiden vuoden välein.

”Se on periaatteessa ihan hyvä tavoite, mutta se ei saa tarkoittaa sitä, että EU kiristää omia tavoitteitaan ja muut eivät. EK tukee 40 prosentin päästövähennystavoitetta vuodelle 2030, mutta sitä ei pidä kiristää elleivät Yhdysvallat ja Kiina kiristä vastaavasti omia tavoitteitaan”, Ohlström sanoo.

Hänen mukaansa yritysten tavoitteet, niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, ovat melko yhtenevät.

”Yritykset näkevät perusjutut melko samalla tavalla. Toki siitä, että mukana on niin energiantuottajia kuin -käyttäjiä, tulee tiettyjä painotuseroja. Hiilipäästöjen globaali hinnoittelu on liike-elämälle tärkeä tavoite, jotta vähäpäästöiset investoinnit lähtevät liikkeelle ja päästöoikeuksia voidaan kaupata alueelta toiselle. Samalla päästötavoitteet saavutettaisiin mahdollisimman kustannustehokkaasti.”

Ohlström pitää myös tärkeänä, ettei kiinteää maiden jakoa rikkaisiin teollisuusmaihin ja köyhiin teollisuusmaihin jatketa. Kysymys maiden erilaisista vastuista on yksi neuvotteluiden vaikeimmista.

”Ilmastokomissaari Cañeten sanoin: jos tavoitteena on koko vuosisadan kattava sopimus, ei mitään maalistoja tule hakata kiveen vaan niiden on oltava ajassa muuttuvia.”


On torstai-ilta Pariisin 20. kaupunginosassa ja La Flèche D'Or -klubi täyttyy vähitellen eri puolilta maailmaa tulleista tavallisista kansalaisista. Tarjolla on olutta, viiniä, omenamehua ja pähkinöitä. Pinocchio-palkintojen jakotilaisuus on alkamassa.

Palkinnoilla halutaan nostaa esiin valheellisia ilmastoratkaisuja, joilla yritykset yrittävät perustella perinteisen liiketoiminnan yhteensopivuutta ilmastonmuutoksen hillinnän kanssa.

”Palkinnot ovat tänä vuonna erityisen tärkeät, sillä planeetan kohtalo on käsissämme. Maiden päämiehet tekevät päätöksensä yrityksien yrittäessä pitää meidät riippuvaisina fossiilisesta energiantuotannosta sen sijaan, että kehittäisimme paikallista uusiutuvaa energiaa ja parantaisimme energiatehokkuutta”, Euroopan Maan ystävien Colin Roche sanoo.

Kotikutoinen mutta näyttävä, oikeiden juhlagaalojen seremoniallisuutta parodioiva näytös alkaa. Juontajat esittelevät ensimmäisen kategorian, viherpesun, ehdokkaat.

EDF on ehdolla, koska sen katsotaan brändäävän ydinvoimaa päästöttömänä ilmastoratkaisuna sponsoroimalla Pariisin ilmastokokousta. Kampanjoitsijat muistuttavat, että vaikka ydinvoima sinänsä on päästötöntä, se kilpailee samoista investointirahoista uusiutuvien kanssa, minkä lisäksi ydinpolttoaineen louhinta ja valmistus aiheuttaa päästöjä.

Toinen ilmastokokousta sponsoroiva ranskalainen energiayhtiö, Engie (ent. GDF Suez) on ehdolla, koska se nojaa energiantuotantonsa yhä vahvasti fossiilisiin polttoaineisiin. Ehdokasjoukon täydentää norjalainen lannoiteyhtiö Yara, jonka ”ilmastoviisas maatalous” tarkoittaa typpilannoitteiden käyttöä, minkä seurauksena hiilidioksidia voimakkaampia kasvihuonekaasuja, eli typenoksideja päätyy ilmaskehään.


Illan aikana jaetaan palkinnot myös lobbauksesta ja paikallisista vaikutuksista. Chevron saa palkinnon lobbauksestaan Argentiinassa, jossa se on lobannut aktiivisesti ja menestyksekkäästi särötyksen puolesta. Särötys mahdollistaa aiemmin hyödyntämättömien fossiilisten polttoaineiden varantojen käytön, minkä seurauksena on paitsi kasvihuonekaasupäästöjen kasvu myös paikallisia ympäristöongelmia.

Paikallisten ongelmien luomisesta palkitaan BNP-Paribas, joka on sekin yksi ilmastokokouksen sponsoreista. Perusteluiden mukaan pankki on maailman neljänneksi suurin kivihiilituotannon rahoittaja. Pinocchio-palkinnon se saa Etelä-Afrikassa, Indonesiassa ja Intiassa rahoittamiensa kaivosten haitallisista vaikutuksista ilmastoon, ympäristöön ja ihmisoikeuksiin.

On vihdoin aika julistaa viherpesukategorian voittaja. Koska järjestäjillä ei ole sopivan jännittävää musiikkia varattuna, pyytävät juontajat yleisöä pärisyttämään huuliaan, mikä täyttää salin hermostuttavan mehiläismäisellä surinalla.

”Ja voittaja on... EDF!”

Yleisö hurraa.

Kuusi kilometriä pohjoiseen ilmastokokous jatkuu suljetulla alueella entiseen malliinsa.

Vihreän Langan toimittaja Lasse Leipola (@leipola) seuraa Pariisin ilmastoneuvotteluita paitsi näillä sivuilla myös Twitterissä.




Viite