Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Klaus Welp

Klaus Welp

”Eihän näin voi toimia!” – Miten sote jyräsi parlamentarismin ja eduskunnan säännöt?

18.6.2018 7.53

Jenni Leukumaavaara

Tämä kevät on ollut eduskunnassa täysin poikkeuksellinen. Sotea on ajettu läpi sellaisella vauhdilla, että hyvät tavat on unohdettu. Pahimmillaan se johtaa rampaan hallitukseen, jonka yhteistyökyky on mennyttä.

Luottamuksen puute muuttaa eduskunnan toimintatapoja ja heikentää eduskuntaa.  


8. toukokuuta 2018: Maa- ja metsätalousvaliokunnan huoneessa, eduskuntatalon viidennessä kerroksessa käsitellään maakuntauudistusta. Tarkoitus on päättää, miten esimerkiksi ympäristölupa-asiat järjestetään maakunnissa.
Tumman pöydän ääressä asfaltinharmailla nahkatuoleilla istuvat pöytäkirjojen mukaan esimerkiksi Hanna Halmeenpää (vihr), Tytti Tuppurainen (sdp), Reijo Hongisto (sin), Juha Pylväs (kesk) ja Susanna Koski (kok), joka järjestää yllätyksen.

Puheenjohtaja Anne Kalmari (kesk) haluaa hoitaa käsittelyn pikavauhtia ja äänestyttää asiasta. Oppositio vastustaa. Yllättäen kokoomuksen Koski äänestää opposition mukana lykkäämisen puolesta.

Puheenjohtaja haluaa pitää tauon ja kehottaa oppositioedustajia menemään ”vaikka kahville”. Tauon aikana paikalle on hälytetty keskustan varajäseniä varmistamaan äänestykselle hallituksen haluama lopputulos.

Edustajia raivostuttaa. Eihän näin voi toimia!

Todellisuuteen havahtuvat myös keskustalaiset, jotka päättävät lopulta luopua aikeesta ja antaa parlamentarismin toimia painollaan. Asiat päätetään käsitellä seuraavalla viikolla. Kyllä tämä silti historiankirjoihin jää.

Seuraavalla viikolla päätökset nuijitaan läpi. Oppositio jättää eriävät mielipiteensä, Koski äänestää tyhjää.

Eihän näin voi toimia. Ei tällaista ole ennen nähty. Tällaiset lauseet ovat toistuneet politiikan kriisikeväässä. Etenkin sote- ja maakuntauudistus on saanut eduskunnan rikkomaan omia sääntöjään, mutta se ei ole ainoa syy. Farssiksi meni myös yritystukien uudistamista ajaneen työryhmän työ.

Eduskunta muodostuu lukuisista ääneen lausumattomista säännöistä. Ne pitävät sen toiminnassa ja hillitsevät  kansanedustajien yksilösuorituksia ja irtiottoja. Nyt säännöt ovat murtumassa.

Meidän ei oikeastaan pitäisi tietää edes maa- ja metsätalousvaliokunnan tapahtumista, koska edustajilla on vaitiolovelvollisuus keskeneräisistä asioista. Nyt tietoa tihkui Helsingin Sanomille. Vuotoja tapahtuu normaalia enemmän, koska median kautta voi vaikuttaa.

Olen kevään aikana haastatellut kansanedustajia, viettänyt satoja tunteja eduskunnassa ja nähnyt, kuinka tiedotustilaisuuksia kutsutaan koolle pikavauhdilla, kansanedustajat loikkivat puolueesta toiseen ja haukkuvat omia puolueitaan. Valiokuntien oppositioedustajat syyttävät hallitusta demokratian ja parlamentarismin halventamisesta.

”Sivustaseuraaja voisi kuvitella, että kyseessä on alakoululaisten pahasti kiusaamisen puolelle lipsahtanut hiekkalaatikkoleikki. Mutta ei, tässä tehdään vuosisadan suurinta poliittista uudistusta, jossa panoksena on ei mikään vähempi kuin suomalaisten henki ja terveys”, tiivisti sote-uudistuksen virittämät tunnelmat vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen Vihreän Langan blogissa toukokuussa.

Suomen korkein päätöksenteko on alkanut muistuttaa tanskalaista poliittista sarjaa Vallan linnake, jossa pääministeri Birgitte Nyborgin vähemmistöhallitus eteni kriisistä kriisiin ja joutui neuvottelemaan kulisseissa pysyäkseen vallassa ja saavuttaakseen poliittisia tavoitteitaan.

Miten eduskunnasta tuli tällainen painekattila?


Todistamme tilannetta, jossa kulissien taakse tarkoitettu on noussut näkyväksi.

Eduskunta on poliittinen näyttämö, jossa on tiukat roolitukset. Päärooleissa ovat hallitus, oppositio ja näiden liepeillä liikkuvat eturyhmät. Askelmerkkejä ja repliikkejä ohjaavat parlamentarismin pelisäännöt ja eduskunnan sisäinen hierarkia sääntöineen. Tai ovat tähän asti ohjanneet.

Mitä ovat ne säännöt, joita nyt rikotaan tai vähintään tökitään?

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula kirjoittaa parhaillaan kirjaa eduskunnan työkulttuurista. Pyydän häntä eduskunnan kuppilaan auttamaan minua ymmärtämään parlamenttia, joka on yksi maailman avoimimmista, mutta silti luoksepääsemätön ja omalla logiikallaan toimiva.

Kontula kertoo, että eduskunta on melko konservatiivinen työympäristö. Taidoilla ja osaamisella on merkitystä, mutta monissa tapauksissa tärkeämpää on se, kuinka kauan edustaja on talossa ja politiikassa ollut.

”Samanlainen muutos kuin silloin, kun siirryt seiskalta kasiluokalle yläasteella”, Kontula kuvailee toisen kautensa alkua eduskunnassa. Yhtäkkiä puheita kuunneltiin ja siteerattiin.

Siitäkin on vielä matkaa siihen, että on sisäisessä arvojärjestyksessä asemassa, jossa talon sisäisiin asioihin voi aidosti vaikuttaa.

”Ongelma on se, että vaikka kuinka vinkuisit ekan kauden kansanedustajana, äänesi ei kuulu yhtään mihinkään. Sitten kun olet saavuttanut vaiheen, jossa on sanottavaa ja valtaa talon kaikkein vanhimpiin ja jäykimpiin sääntöihin, olet ollut talossa niin kauan, että hyödyt itse niistä säännöistä. Lisäksi olet aika vahvasti sosiaalistettu siihen”, Kontula kuvailee.

Senioriteetti vaikuttaa puhemiesvalintoihin, valiokuntien puheenjohtajavalintoihin ja ministerinimityksiin. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) tosin toimi toisin: useampi kokenut edustaja koki tulleensa väärin kohdelluksi, kun Sipilä valitsi ministerinsä toisin perustein.

Yleensä kansanedustajien irtiottoja hillitsee edustajien keskinäisriippuvuus. Halpa keino hankkia julkisuutta on haukkua esimerkiksi oma puolue tai sarjatulittaa kritiikkiä joka suuntaan. Riskinä on kunnioituksen ja luottamuksen menetys eduskunnan sisällä. Sen jälkeen on turha odottaa tukea kollegoilta. Ilman tukea ei saa esimerkiksi aloitteita läpi.

Jotta aloite päätyisi salikeskusteluun ja olisi aidosti vaikuttava, sille on saatava vähintään sadan edustajan allekirjoitus. Laajan kannatuksen aloitteella saa näkyvyyttä julkisuudessa. Se on poliittista pääomaa, josta eduskunnassa taistellaan kiivaasti.

Esimerkiksi Kontulan aloite EU:n ulkopuolisen työvoiman saatavuusharkinnan purkamisesta keräsi laajalti huomiota ja keskustelua. Se oli mahtava tilanne Kontulalle, mutta tarkoitti samalla, että moni muu yhtä tärkeä aloite jää odottamaan seuraavaa hallituskautta. Kontula oli nimittäin käyttänyt julkisuuskiintiönsä.

”Minun on ihan turha tällä kaudella enää yrittää saada poliitikkokollegoja laaja-alaisesti sellaisen aloitteen taakse, jossa minulla olisi mahdollisuus saada julkisuutta. Yhteisö ei siedä sitä, vaikka se olisi kuinka hyvä aloite.”

Jatkuvasti toisten hartioille kiipeävä ja julkisuutta toisten kustannuksella hakeva koetaan öykkäröijäksi, joka kiskotaan alas.

”Tee mitä teet, mutta projekteihisi ei osallistuta, koska olet huonosti käyttäytyvä”, Kontula summaa.

Entä jos huonosti käyttäytyvät pääministeri ja hallitus?


Sähköposti 16.5. kello 13.49: ”Kutsu sosiaali- ja terveysvaliokunnan oppositioveturien tiedotustilaisuuteen
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan oppositioryhmien veturit Anneli Kiljunen (sdp), Outi Alanko-Kahiluoto (vihr), Aino-Kaisa Pekonen (vas), Arja Juvonen (ps) ja Veronica Rehn-Kivi (rkp) kutsuvat median tiedotustilaisuuteen eduskunnan valtiosaliin tänään keskiviikkona 16.5. klo 14.15 alkaen.”

Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin valtiosalin kuppilan puoleisessa päädyssä seisoo viisi silminnähden tuohtunutta kansanedustajaa tiedotusvälineiden ympäröimänä. Edustajien äänet ja kameroiden räpsynnät kaikuvat kristallikruunujen alla.

Niukan hallitusenemmistön päätös estää sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto-oikeus julkisen talouden suunnitelmaan on ennenkokematon eduskunnan historiassa. Syyksi kerrottiin sote-kiire. Vihreiden kansanedustaja ja sote-vastaava Outi Alanko-Kahiluoto seisoo mikrofonien edessä mustassa mekossaan. Oikea käsi lyö ilmassa tahtia hänen puhuessaan.

”Olen ollut kansanedustajana yksitoista vuotta, enkä ole nähnyt yhtä härskiä ja huolestuttavaa toimintaa”, Alanko-Kahiluoto sanoo toimittajille.

Sipilän tavassa viedä sote-uudistusta on ollut kekkosmaisia piirteitä. Pääministeri ja valtiovarainministeri ovat kuitanneet opposition soteen liittyviä huolia sanomalla niiden olevan ”höpöhöpöä”, ”hölynpölyä” tai ”enemmän sellaista akateemista keskustelua”.

Eduskunta tuntuu kynnysmatolta. Tyytymättömyyttä on hallituksenkin puolella. Samana päivänä kun Kalmari lähetti edustajia kahville, sosiaali- ja terveysvaliokunnan oli määrä äänestää siitä, ottaako valiokunta käyttöön lisäpäivät sote-uudistuksen käsittelyyn. Työtä on niin paljon, etteivät normaalit kokousajat riitä. 

”Päätösvalta lähti kun opposition edustajat kävelivät ulos kokouksesta hyvissä ajoin ennen täysistunnon alkamista. Selvää eduskuntatyön hidastamista”, valiokunnan varajäsen, hallituspuolue sinisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo sanoo.

Samaisena aamuna Elo on ollut hallitusryhmien ryhmänjohtajien viikoittaisessa kokouksessa. Sielläkin on käyty läpi sote-uudistuksen käsittelyaikataulua ja laskettu, että hallituksen jäseniä on tarpeeksi paikalla täysistuntosalin äänestyksissä. Siitä on oltava tarkkana, koska niukan enemmistön vuoksi hallitus saattaa jäädä äänestyksissä alakynteen.


Sotessa tiivistyy
moni eduskuntaa jo pidempään hiertänyt asia. Jo aiemmin tällä kaudella aitaa on kaatunut pääministerin ripeiden otteiden ja hallituksen kireiden aikataulujen vuoksi. Päätöksenteko on ollut poukkoilevaa. Lisäksi lobbarien vahva vaikutus on ärsyttänyt.

Pääministeri on toisen kauden kansanedustaja ja suoran toiminnan mies. Kenties hän tuntee eduskunnan toimintatavat, mutta ei ole viime aikoina ollut läsnä eduskunnan arjessa ja sen sopimuksissa. Tai sitten häntä ei kiinnosta olla kiinni säännöissä, jotka bisnesmiehelle voivat tuntua kankeilta ja hankalilta. Siksihän Sipilä tehtäväänsä puolueen puheenjohtajana valittiin, ei-poliitikkomaisuutensa vuoksi.

Kuvaavaa on, että viime aikoina kapinoinneista kansanedustajista niin Susanna Koski kuin Harry ”Hjallis” Harkimokin ovat ensimmäisen kauden edustajia, Elina Lepomäki ehti olla hetken jo edellisessä eduskunnassa. Yrittäjäympäristössä nopeasti ja kunnianhimoisesti edenneille eduskunnan demokratia on hidas ja jähmeä.

”Aitoa valtaa on pääsääntöisesti vain ministereillä – olkoonkin, että vain harva heistä osaa tai haluaa käyttää sitä. Kun tulee reippaana intoa purskuen eduskuntaan tekemään muutosta, ei mene kauankaan, kun jo lannistuu”, kokoomuksen Lepomäki kirjoittaa Vapauden voitto -kirjassaan.

Erityisen mielenkiintoiseksi heidän kapinointinsa tekee se, että kokoomus on tiukan ryhmäkurin, arvohierarkian ja viimeistellyn viestinnän puolue. Kulissit pidetään kunnossa tilanteessa kuin tilanteessa.

Kapinoijat ovat myös nuorempia tai ensimmäisen kauden kansanedustajia, jotka eivät halua myöntyä sääntöihin vain sääntöjen vuoksi, jos kokevat ne vääriksi. Se rikkoo perinteistä vallankäytön kaavaa. Yleensä mölyt pidetään mahassa puolueen edun – ja oman poliittisen tulevaisuuden – vuoksi. Onko sekin muutoksessa?

Valtaa on siirtynyt myös ministereiden avustajille ja lobbareille. Yritystukityöryhmässä lobbarit istuivat neuvottelupöydässä, ja niin he istuvat nykyään hallitusneuvotteluissakin.

Konsulttivalta purskahti julki viimeistään viime lokakuussa. Keskustan kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen kirjoitti Facebook-päivityksessään sote-neuvottelujen olevan ”pelkkää farssia, kun tekstejä yritetään hyväksyttää lankoja pitkin pörriäisissä”. Heikkinen viittasi kokoomukseen ja yksityisiin terveysyrityksiin kuten Mehiläiseen.


Mikä kevään aikana on toistunut? Se, että kunnioitus ja luottamus on rikottu pääministeristä lähtien. Parlamentarismin periaatteita on väheksytty.

Luottamus on tiukilla myös siksi, ettei hallitus ole kyennyt sanomaan, mitä sote-uudistus maksaa. Kustannusten hillintä on monen asiantuntijan mukaan kääntymässä kustannusten kasvuksi. Vihreiden kansanedustaja Ozan Yanar kuvaili valtiovarainministeriön valtiosihteerin Martti Hetemäen kustannusarviota eduskuntauransa kehnoimmaksi analyysiksi. Pääministerin vastaus epämääräisiin lukuihin on, että toimeenpano ratkaisee.

Suomessa on kuljettu parlamentarismin tiellä 1900-luvun alkupuolelta, mutta Kekkosen kaudella parlamentarismi jousti kuin kuminauha.

Parlamentarismin perusajatus on, että lait esittelevän hallituksen on nautittava lait toimeenpanevan parlamentin luottamusta. Parlamentti eli eduskunta pystyy kontrolloimaan hallitusta, jota kansa ei ole valinnut suoraan.

Parlamentaarisiin käytäntöihin kuuluu, että asiat käsitellään oikeudenmukaisesti ja riittävän huolellisesti. Nyt tilanne näyttää päinvastaiselta. Niin oppositio- kuin hallituspuolueissa on katkeamispisteessä olevia kansanedustajia.

Vallan jakautumisen ja demokratian kannalta tilanteessa voisi olla hyvääkin. Yleensä eduskunnassa on niin vahva hallituskoalitio, että se puskee tahtonsa ongelmitta läpi. Mitä suurempi osuus kansanedustajista kuuluu hallituspuolueisiin ja mitä yhtenäisempi hallitus on, sitä heikompi on parlamentin asema.

Suomen poliittinen järjestelmä suosii hallituspolitiikkaa enemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa. Monet tutkijat ja entiset kansanedustajatkin ovat toivoneet, että hallituksella olisi niukempi enemmistö.

Åbo Akademin valtio-opin professori Guy-Erik Isakssonin mukaan eduskunnan asema on muuttunut merkittävästi 1980-luvun lopulta lähtien. Nykyään hallituksen tulee kaikessa toiminnassaan nauttia eduskunnan, ei presidentin, luottamusta.

”Eduskunnan toimintaa – ja suomalaista demokratiaa laajemmin – piristäisi se, että hallitukset edustaisivat niukempaa parlamentaarista enemmistöä. Tämä loisi eduskuntaan vahvemman opposition”, Isaksson kirjoittaa artikkelissaan Poliittinen valta Suomessa -kirjassa.

Samaa pohtii vihreiden entinen kansanedustaja Osmo Soininvaara. Kirjassaan Jäähyväiset eduskunnalle Soininvaara kuvailee opposition roolia harmittomaksi ja jopa naurettavaksi.

Hän perää Suomeen analyyttista oppositiopolitiikkaa ja parempia resursseja sillä edellytyksellä, että se aidosti vahvistaisi osaamista ja tuottaisi lisää varjobudjettien kaltaisia avauksia. Britanniassa oppositiopuolueet perustavat varjohallituksen.

Nyt hallituksella on vain pieni enemmistö, mutta näyttää siltä, ettei hallitus halua päästää oppositiota näyttämölle lainkaan. Loppukeväästä hallitus korosti eduskunnan työrauhaa, mutta käytännössä paine sote-lakien päätöksistä on ollut kovaa. Hallituspuolueiden heikkenevät kannatusluvut eivät lisää halua antaa demareille ja muille oppositiopuolueille maalipaikkoja.


Eduskunnan avoin, jatkuvasti liikkuva pater noster -hissi nitisee ja kolisee perustuslakivaliokunnan ovien vieressä. Toukokuun lopulla huoneesta tulee väsyneen näköisiä edustajia. Ryppyisiä puvuntakkeja ja vakavia naamoja.

Ylöspäin hississä lipuva vihreiden Emma Kari moikkaa valiokunnan jäsentä Ville Niinistöä, joka kiiruhtaa lounaan jälkeen takaisin kokoukseen. Oven edessä päivystää toimittajia odottamassa valinnanvapauslain perustuslaillisuutta arvioivan lausunnon valmistumista.

Valiokunnan tummanruskeat ovet eduskuntatalon neljännessä kerroksessa ovat nykyään jatkuvasti lukossa. Edes avustajia ei enää päästetä saliin vuotojen pelossa. Aineistojen sähköistä käsittelyä on rajattu niin, ettei aineistoja päästäisi vuotamaan sähköpostitse.

Toukokuussa perustuslakivaliokunnan lausuntoluonnos vuosi tiedotusvälineille. Valiokunnan puheenjohtaja, puhemies ja pääministeri pitävät vuotoa äärimmäisen vakavana.

Viikkoa myöhemmin Iltalehti uutisoi, että vuotajaksi epäillään sinisten kansanedustajaa ja puoluesihteeriä Matti Torvista. Hän kiistää vuotaneensa ja sanoo vuotajia olleen ainakin seitsemän.

”Uskon, ettei näiden seitsemän vuotajan henkilöllisyys tule koskaan selville, eikä oikeastaan ole tarvekaan, koska se on vain elämää”, Torvinen sanoo Iltalehdelle.

”Perustuslakivaliokunta on jo vuosia vuotanut kuin seula, eikä tämä ole mielestäni mitenkään erikoista.”

Torvinen arvelee, että ”perustuslakivaliokunnan arvovalta on sama kuin eduskunnankin arvovalta”. Sitä voi hänen mukaansa peilata iltapäivälehtien uutisointiin, joiden mukaan kansanedustajille ei pitäisi maksaa palkkaa eikä eläkkeitä.

Jos kansanedustajat puhuvat näin eduskunnasta ja omasta asemastaan, mitä se viestittää kansalaisille? Sitran helmikuisen selvityksen mukaan eduskunta ei luota omaan valtaansa.

Siltä se kuulostaa.

 

Kriisin askelmerkit

  • Kesäkuu 2015. Hallituksen taipaleensa aluksi laatima alkuperäinen sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistussuunnitelma on oppositionkin mieleen. Siinä edetään julkinen sote edellä, valinnanvapautta vaiheittain kokeillen. 
  • Marraskuu 2015. Keskusta ja kokoomus sitovat sote-uudistukseen kahdeksantoista maakunnan mallin ja laajan valinnanvapauden. Keskusta ja kokoomus ymmärsivät, että tällä hallituspohjalla nämä asiat ovat saavutettavissa toisin kuin esimerkiksi demarien käsikynkässä. 
  • Kesäkuu 2017. Perustuslakivaliokunta löytää soten valinnanvapauspaketista merkittäviä perustuslaillisia ongelmia. Se palautuu hallitusneuvoston korjattavaksi. Kesäkuussa myös hallituksen kokoonpano mylläytyy. Perussuomalaiset valitsee puheenjohtajakseen Jussi Halla-ahon, jonka kanssa Sipilä (kesk) ja Orpo (kok) kieltäytyvät yhteistyöstä. Hallituksessa jatkaa perussuomalaisisita irtaantunut sinisten ryhmä. Hallituksen enemmistö kutistuu.
  • Helmikuu 2018. Eduskunnan puhemiehistö vaihtuu. Sote-uudistukselle keskeisen sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja vaihtuu demari Tuula Haataisesta toiseen demariin Krista Kiuruun. Hallituspuolueita sapettaa, koska Kiurulla on maine jääräpäisenä hidastelijana.
  • Maaliskuu 2018. Kuppilakeskusteluissa aletaan puhua, että sote-valiokunta on sanojasta riippuen joko tahallaan jumissa tai ylityöllistetty. Valiokunnat ovat periaatteessa itsenäisiä toimijoita, mutta käytännössä niiden aikataulutusta valvoo puhemiesneuvosto. 
  • Huhtikuu 2018. Harry ”Hjallis” Harkimo eroaa kokoomuksesta ja perustaa Liike Nyt -kansalaisliikkeen yhdessä toiseen nykypolitiikkaan tympääntyneen, sdp:n entisen kansanedustajan ja puoluesihteerin Mikael Jungnerin (sd) kanssa. Aiemmin ovat loikanneet esimerkiksi Kaj Turunen (ps – sin – kok)  ja Veera Ruoho (ps – kok).
  • Toukokuu 2018. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten valtuustot järjestävät yhteiskokouksen ja allekirjoittavat kriittisen lausunnon, joka vaatii sote-uudistuksen kaatamista. Sote-kapinan vetäjä, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok) on yrittänyt saada sotea kumoon jo pitkän aikaa.
  • Kesäkuu 2018. Perustuslakivaliokunta löytää yhä useita perustuslaillisia ongelmia lakipaketista. Valiokunnan mielestä korjaukset ja muutokset on mahdollista tehdä eduskunnan sisällä. Työ kasaantuu sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, joka on jo valmiiksi ylityöllistetty.

parlamentti  eduskunta  sote  maakunnat 



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.