Suolatonta juotavaa

27.2.2007 21.01

Eno

Merivettä riittää, mutta sen tislaaminen ei juota maailman janoisia.

Tietämätön kysyy: Miten vaikea tai kallis prosessi on meriveden muuttaminen juomakelpoiseksi, ja miten paljon maailmassa näin tehdään?

–Vedenpaisumus

Eno vastaa: Meriveden tekeminen juomakelpoiseksi ei ole ihan niin vaikeaa kuin veden muuttaminen viiniksi, mutta ei ihan niin helppoa kuin vaalilupauksen antaminen.

Maailmassa meriveden muuntamista makeaksi harrastetaan etenkin kuivilla alueilla ja saarilla. Näin saatua vettä käytetään yleensä kasteluun tai eläinten juottamiseen, mutta menee sitä myös ihmisten juomavedeksi. Juomavedestä tosin suola pitää poistaa tarkemmin. Lähi-idässä, missä vesi on kallista mutta energia halpaa, meriveden käsittely on suosittua. Tekniikkaa käytetään myös Yhdysvalloissa ja Karibialla.

Suosituin tekniikka meriveden suolanpoistoon on käänteisosmoosi, jossa vesi pakotetaan kulkemaan suolan poistavan kalvon läpi. Se on myös halvimpia ja vähäenergisimpiä menetelmiä. Menetelmää käytetään noin puolessa alan laitoksista.

Toinen yleinen menetelmä on monivaihehöyrystystislaus. Kuten pitkästä nimestäkin voi päätellä, se tarkoittaa eräänlaista tislausta. Kun suolaa poistetaan tislaamalla, vesi höyrystetään yleensä alipaineessa, jolloin se kiehuu matalammassa lämpötilassa ja energiaa säästyy. Silti tislaus on energiasyöpömpää ja siten kalliimpaa kuin osmoosi.

Suolan poisto merivedestä on toistaiseksi ylellisyyttä, jolla ei ratkaista köyhien ja kuivien maiden ongelmia. Se voi myös jäädä sellaiseksi. Merivettä on vain rannikolla, ja kuivat alueet ovat yleensä sisämaassa, joten veden kuljettaminen jää ratkaistavaksi. Ehkä pitäisi hyväksyä se, että kaikista paikoista ei voi tehdä paratiisia. Ainakaan ellei ole poliitikko.